- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tervehdys taas Zavhanin Uliastaista! Lähdin Suomesta sunnuntaina 11.10. ja minun piti olla Uliastaissa keskiviikkona mutta olinkin vasta perjantaina eli eilen. Keskiviikon kotimaanlento peruttiin täällä päässä olleen sumun vuoksi ja siirrettiin torstaille. Torstaina Ulaanbaatarissa oli varsinainen koiranilma: räntää tuli taivaan täydeltä ja näkyvyys oli nolla. Niinpä muualla maassa olleet lentoyhtiön 4 konetta eivät voineet lentää pääkaupunkiin. Ei siis ollut konetta, jolla lähteä! Viereisessä kuvassa on koko Uliastai. Tällä kertaa vain lennettiin aika kaukaa ohi. (klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana)
Niin se on, että kun tänne suunnittelee lentomatkaa jostain kauempaa, niin ei pidä tehdä aikataulua kovin tiukaksi tyyliin: ’tiettynä päivänä saavun Ulaanbaatariin ja seuraavana päivänä on sisäinen lento määränpäähän, jossa vietän muutaman päivän ja lennän seuraavalla lennolla takaisin.’
Eräänlainen ihme oli tapahtunut: tie lentokentältä tänne kaupunkiin (n. 20 km) on saatu valmiiksi! Kävin Uliastaissa ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten keväällä 2008, jolloin tie oli rakenteilla, ollut ties kuinka kauan. Kun lähdin heinäkuussa Suomeen, se oli edelleen suurelta osin kesken ja ajoimme pitkin aroa, samoin kuulemma vielä syyskuussakin. Viimeisten parin viikon aikana jokin ihme on saanut töihin vauhtia ja nyt meillä on tasainen ja leveä hiekkatie, jota ajelee ihan ilokseen. Tien varrella tosin ei ole mitään eikä tie mene yhtään lentokenttää pitemmälle – kun ei sielläkään ole mitään eikä ketään.
Toinen ihme näkyy ikkunastani: valaistu katu! Asun lentokentän puoleisella laidalla kaupunkia. Tästä talosta on vielä reilu puoli kilometriä päällystettyä tietä lentokentän suuntaan – ja sille pätkälle on ilmestynyt katuvalot. Aiemmin pimeän aikaan ikkunast
ani näkyi noin neljä yksittäistä ulkovaloa, nyt kokonainen jono.
Ja tälle talollekin on käynyt näin: se on juuri muuttumassa kirkkaan keltaiseksi! Kuvassa (keskellä) näkyvä puoli on jo maalattu, pihan puoli on vielä kesken.
Kotona oli kaikki muuten kunnossa paitsi ettei ollut sähköä… mutta rapussa oli, joten heti heräsi epäilys. Sitten kuulinkin, että noin viikko sitten asuntojen sähkömittarit oli viety sähkölaitokselle luettavaksi (!) ja ilmeisesti siinä yhteydessä minulta oli hävinnyt sähkö. Mittari nimittäin on rapun puolella sähkökaapissa, joka ei ole mitenkään lukossa. Oli siis perjantai-ilta, eikä mistään meinannut löytyä ketään korjaamaan asiaa. Vihdoin Ville ja toimistomme huoltomies tulivat itse räpeltämään sekalaista johtorypästä ja tuli siihen vielä suomalaisen opettajamme vuokraisäntäkin. Saivat kuin saivatkin sähkön asuntooni toimimaan. Tosin kuumavesivaraaja ei toimi… muistan kun sitä laitettiin keväällä, vuokraemäntä selitti jotain, että se johto ei ole mittarissa vaan virta tulee jostain mittarin vierestä… Saa nähdä miten sen kanssa käy.
Puoli päivää satoi lunta, josta ei paljoa ole jäljellä ja nyt paistaa aurinko. +3 C, yöllä n. -10 C.
