Sadetta ja vaalimainoksia

BLOGI (ja blogin pitäjä) ON KESÄLOMALLA HEINÄKUUN - HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE!

Niin, täällä on tosiaan satanut perjantaista lähtien aika paljon. Tai ei nyt niin kovin paljon, mutta kun viemärit eivät vedä eikä kaupungissa kivikova maa ime, niin vettä on joka puolella, paikoin tulvaksi asti. Jopa yleensä täysin vedetön jokikin virtaa - ainakin jonkin päivän ajan.

Viime torstaina kielikoulu järjesti retken Gatshuurtin kylään. Silloin aurinko paahtoi tosi helteisesti. Meille esiteltiin jousiammunnan saloja - sehän on yksi kolmesta urheilulajista, jota täkäläisten kuuluu osata: kilparatsastus, paini ja jousiammunta.

Ensi sunnuntaina täällä on eduskuntavaalit. Joka ilta moneen kertaan soi ovikello, kun mainostenjakajat kiertävät ovilla. Täällä ei ole postiluukkuja tai -laatikoita. Eikä sen puoleen postinjakajiakaan! Jos tulee postia, se pitää mennä hakemaan postista. Jonkun täytyy siis ilmoittaa, että postia on lähetetty. Paitsi jos sitä tulee sen verran usein, ja ihminen on sen verran varakas, että on varaa vuokrata postilokero. Mainostenjakajat eivät kuule ovikelloni soimista oven ulkopuolelle, joten he eivät tiedä, soiko se oikeasti. Useat kellot kun eivät soi. Niinpä he koputtavat ovelle pitkään ja sinnikkäästi - useimmille oville. Mahtaa siinä olla rystyset kipeänä illan jälkeen. Olen lakannut avaamasta heille ovea, koska he eivät kuitenkaan anna mainoksia minulle, ulkomaalaiselle. Hukkaanhan se menee! Tosin koulun rehtorinainen kertoi, että hän tutkii ensin, millaiselle paperille mainoslehtinen on painettu ja onko siinä yksivärisiä pintoja. Jos on hyvä paperi, jossa on jotain kokonaan valkoista tai yksiväristä, hän ottaa sen - sellaiselle on käyttöä koululla!

Vaaleissa valitaan 76 kansanedustajaa neljäksi vuodeksi. Ehdokkaiden joukossa on kuulema neljä kristittyä. Täkäläinen tapa on, että ehdokkaat (jos vain rahaa riittää) yrittävät saada aikaan pieniä parannuksia omalla alueellaan – sellaisia, jotka ovat kaikkien nähtävissä – jotta ihmiset äänestäisivät heitä. Joku pieni kadunpätkä asfaltoidaan, suuren pihan leikkialueen keskelle ilmestyy uusi aurinkokatos, jonka alla on pöytä ja penkit, tai entiset piharakenteet maalataan jne. Ihmiset sanovatkin, että vaalit saisivat olla joka vuosi, koska vain niitä ennen tapahtuu edes pieniä todellisia asioita. Vaalien jälkeen suuret lupaukset unohtuvat saman tien. Missähän maassa näin ei ole... Ja kansanedustajien lapset kuulema kaikki opiskelevat ulkomaisissa yliopistoissa. Milläkö rahalla? Korruptio rehottaa ja kaiken saa virastoissa ja ministeriöissä tapahtumaan, jos suostuu maksamaan lahjuksia.

Jossain talven blogissa oli kuvia Gatshuurtista, jossa kävin useamman kerran kävelemässä joen jäällä. Tässä on nyt kesäkuvia sieltä, tosin sateisen harmaana viime lauantaina. Kävimme ystäväni kanssa kuvassa etäällä näkyvässä jurtassa juomassa maitoteet ja jutustelemassa. On hauska tapa kun voi noin vain mennä ventovieraille kylään ja aina otetaan vastaan. Enhän minä juuri mitään puhunut, mutta olin tosi onnellinen kun ymmärsin vanhan puolikuuron papan puheesta sentään jotain. Mitä papalla oli mielessä? Luki vaalimainoksia parhaillaan ja puhui siitä, mistä kaikki muutkin: ruoan hintojen valtavasta noususta.

Blogi jääkin tämän jälkeen lomalle heinäkuuksi. Ellei nyt sitten satu jotain kirjoittamiseen innostavaa... Olen Suomessa 27.6.-1.8. joten kuulumisiin elokuuhun.

Elämä on rankkaa - paikallisille

Pienen tauon jälkeen taas tervehdys. Koneeni ei edelleenkään ole kunnossa, joten se täytyy tuoda lomalla Suomeen. Enkä tiedä, tuleeko silloinkaan kuntoon. Pystyn kuitenkin nyt kirjoittamaan ns. vikasietotilassa word-tiedostoja ja sain siirrettyä kaikki tiedostoni koneen muistilta ulkoiseen muistiin. Sellaiseen muuten kannattaa vähän investoida, jos haluaa varmuuskopioida yhtään enempää itselleen tärkeitä asioita kuten mm. valokuvia. Minun ulkoinen muistini on kapasiteetiltaan aivan liian suuri tarpeisiini nähden, mutta tulipa ostettua ennen tänne lähtöä. Ja nyt siitä on todellista hyötyä, etenkin jos koko kone menee vaihtoon.

Tässä maassa elämä on rankkaa muutenkin ja joskus sääolosuhteet aivan hirveät. Toukokuun viimeisen viikon alussa maan itäisissä osissa oli odottamaton raju lumimyrsky. Myrsky kesti vain pari tuntia, mutta sai aikaan hirveää tuhoa. Kun kaikki uhrit eri puolilta kahta maakuntaa oli löydetty (UB:sta lähetettiin helikoptereita etsintöihin), oli kuolleiden määrä 51. Monet yksinkertaisesti paleltuivat kuoliaaksi. Tuulen voimakkuus oli 32-40 metriä sekunnissa ja lunta oli tullut taivaan täydeltä. Uhrit olivat pääasiassa eri puolilla maaseutua eläimiään paimentamassa olleita – ja monet heistä lapsia, kevään myötä kevyesti pukeutuneita. Monia jurttia tuhoutui. Kokonainen karjalauma (noin 600 eläintä) syöksyi tuulen mukana jokeen ja hukkui sinne, lehmiä, vuohia ja lampaita. Saman tien joen vedestä tuli käyttökelvotonta kunnes ruhot on saatu siivottua pois. Osa eläimistä oli hiljattain poikinut, ja omistajat yrittivät syöttää noin 200 pientä eläintä pulloilla, kun emoja ei yhtäkkiä ollutkaan. Myrskyseutu on tasaista aluetta, jossa mikään ei pysäytä tuulen etenemistä.

Viime torstaina kuulin apulaiseltani, että hän suunnittelee miehensä kanssa muuttoa Tsekin tasavaltaan, koska siellä on töitä televisiotehtaassa. Heillä on kaksi pientä lasta, jotka äiti lähetti maalle vanhempiensa luokse jo toukokuun lopulla. Silloin hän lainasi minulta digitaalista kameraa saadakseen lapsista kuvia ”koska he ovat poissa kotoa 3 kuukautta”. Nyt sitten kuulin sen varsinaisen totuuden: vanhemmat lähtevät ehkä jo heinäkuussa Eurooppaan – eikä se ole mikään pikamatka. En tiedä mikä tv-tehdas on kyseessä, mutta heillä on siellä jo mongolialaisia ystäviä, jotka ansaitsevat 600 eurosta ylöspäin. Ja työsopimukset tehdään – neljäksi vuodeksi! Samanmittainen sopimushan minullakin on, josta on reilut 3 vuotta jäljellä. Mutta minä olen itse valinnut sen. Surullisinta on, että he kokevat, että lapsia ei voi ottaa mukaan ainakaan heti. Ehkä vuoden kuluttua…

Näillä ihmisillä ei ole tulevaisuutta Mongoliassa. Apulaiseni mies on rakennuksilla töissä, hän itse on osapäiväinen opettaja. Hinnat nousevat koko ajan, palkat eivät. Niillä tuloilla ei yksinkertaisesti elätetä perhettä puhumattakaan että voisi haaveilla kerrostaloasuntoon muuttamisesta. Jurtta-alueilla kun ei ole muuta kunnallistekniikkaa kuin sähkö. Yöt ovat kylmiä noin 9 kk vuodesta, jolloin on herättävä yöllä lisäämään puita tai hiiliä kamiinaan. Vesi on kannettava joko läheltä tai kauempaa – ja myös kannettava ulos. Jurtta on aitauksen sisäpuolella ja jossain aitauksen kulmassa on huussi.

Mongolialaiset vihannekset ovat tulleet kauppoihin. Täällä niitä todella arvostetaan paljon enemmän ja pidetään turvallisempina kuin koko talven tarjolla olevia kiinalaisia. Tomaatti, kurkku, lehtisalaatti ja retiisit olivat tämän viikonlopun kevennysruokaa. Kielikoulun opettajatkin suosittelevat, ettei pidä juurikaan syödä kiinalaisia vihanneksia ja hedelmiä. Niiden puhtauteen ja turvallisuuteen kun ei voi luottaa.

Vuorilla kävellessä törmäsin villiin raparperiin. En tiedä kasvaako sellaista Suomessa, ehkä. Itse en ollut tullut koskaan ajatelleeksi, että se voi kasvaa villinäkin. Tosin varret ovat max. 15 cm mittaisia, mutta keräsin niitä kuitenkin vähän ja tein pienen raparperikiisselin. Ja käki on kukkunut joka kerta viimeisen parin viikon aikana kun olen päässyt kaupungin ulkopuolelle. Alla muutama kuva. Vasemmalla kaupungin keskusta näkyy hämärästi (jos klikkaa kuvaa isommaksi) oikeassa yläosassa. Tämä on nykyisen helpoimmin saavutettava ulkoilualueeni. Oikealla näkyy, miten metsät vähitellen häviävät kun ylhäältäkin kaadetaan kaikki puut.