Kylkiluusta ja ulkoilusta

Tervehdys Suomeen – ja muuallekin jos tätä jossain muualla luetaan!
Viimeksi sanoin meneväni lääkäriin hengitysongelmien vuoksi. Korealainen sairaala on pääkadun varressa, Friendship Hospital, ja siellä on amerikkalainen Dr. Bradley. Vastaanotossa maksetaan n. 3 euroa, annetaan henkilötiedot ja saadaan henkilökortti seuraavia käyntejä varten. Sitten ohjattiin huoneeseen 103. Tein niin kuin Suomessa tehdään, asetuin istumaan ovea vastapäätä. Lääkäri tuli ulos huoneestaan, näki minut mennessään jonnekin käymään, samoin palatessaan. Ja sitten meni puoli tuntia. Monet kävivät koputtelemassa oveen, ja jossain sellaisessa vaiheessa näin, että hän puhui puhelimessa. Kunnes hän ilmestyi ovella taas jonkun toisen henkilön koputettua ja sitten vasta tulin kysyneeksi, että voinko tulla. Hän oli äärimmäisen pahoillaan, että olin joutunut odottamaan. Siellä kun olisi pitänyt vain koputtaa oveen ja mennä sisään! Hän oli luullut, että odotin röntgeniin, joka on samalla käytävällä. Vielä poistuessanikin pahoitteli odottamistani.

Mitään vakavaa hän ei löytänyt, mutta antoi kuitenkin lääkkeen. Sanoi, että täällä on tauti, joka kulkee nimellä ’kävelevä keuhkokuume’. Ei väittänyt, että minulla on se, mutta sanoi, että tämä lääke tepsii siihen hyvin, joten kokeillaan sitä! Ennen kuin ehdin nähdä, vaikuttiko se hengityksen helpottumiseen, sain ilmeisesti kovasta yskimisestä ilmeisesti hiusmurtuman kylkiluuhun keuhkojen kohdalla. (Niin kävi kerran 80-luvulla ja lääkäri selitti sen silloin näin.) Nyt en oikein pysty hengittämään syvään ja kaikki muukin koskee, mikä vähänkin enemmän liikuttaa rintakehää. Sille ei voi tehdä mitään, paranee ajan kanssa. Tämä ei siis ole kuolemaksi – ja pystyn sentään nukkumaan oikein hyvin.

Lisäksi lääkäri suositteli pysyttelemistä sisätiloissa iltaisin saastuneen ja savuisen ilman vuoksi. Äärimmäisen kuiva, savuinen ja melko kylmä ilma on yhdistelmä, joka hänen mukaansa jo sellaisenaan saattaa ärsyttää tottumattomia keuhkoputkia. Tänä iltana enkun tunnilta tullessani, pari seurakunnan miestä jäi pois puolimatkassa kotinsa lähellä, ja samalla ovesta tuli taksiin valtava savunhaju. Ajattele, jurtta-alueilla kaikki ihmiset elävät paljon pahemmassa savussa kuin me kerrostalolaiset – vuodesta toiseen. Tässä maassa on pakko olla paljon hengitystieongelmia.

Opiskelukaverini, korealainen lääkäri, suositteli akupunktioneuloja kipeimpiin kohtiin ja hänen vaimonsa, sairaanhoitaja, sitten laittoi ne sinne, siis aivan lyhyet alle puolen sentin neulat. Sen pitäisi helpottaa kivuntunnetta. Saa nähdä toimiiko!

Vesi tippui taas lauantaina wc:n katosta (ja edellisenä lauantaina). On hämmentävää, miten välinpitämättömiä ihmiset täällä ovat näiden vesivahinkojen suhteen. Kyllä he soittavat huoltomiehen paikalle, joka ehkä osaa korjata vian tai sitten ei. Mutta vian korjaamisen jälkeen he eivät itse lainkaan huolehdi pilalle menneen katon korjaamisesta ja maalaamisesta. Yläkerran asunnon wc:n katto on aivan järkyttävän näköinen – ilmeisesti heidän yläpuoleltaan vuotaa vesi vähän väliä katon läpi!

Työkaveriltani Nina Härmältä kuulin yhden mielenkiintoisen tiedonmurusen tästä kulttuurista. Vanhemman henkilön määräysvalta nuoremman yli on erittäin vahva. Ninalla oli ollut seurakunnan nuoria aikuisia kotona lauantaina tekemässä ruokaa yhdessä. Joku vanhempi sukulainen soitti yhdelle pojalle ja pyysi – määräsi – tätä tulemaan apuun johonkin juttuun. Poika lähti siltä istumalta – edes syömättä. Se on heille täysin luonnollista. Ei tule kuuloonkaan sanoa, että tulen tunnin kuluttua tai en voi tulla tänään. Samoin kuulemma jos nuorempi henkilö saa lahjan, voi perheessä joku vanhempi henkilö aivan surutta ottaa lahjan itselleen eikä siihen ole mitään sanomista.

Yksi tärkeä puute minulle täällä on se, ettei oikein ole paikkaa, missä ulkoilla. Kaupungissa ei ole puistoja, peltoja, niittyjä, rantoja – ei mitään. Rakennetun kaupunkimaisen alueen reunoilta heti alkaa lähes joka suuntaan loputon jurtta-alue, tällainen kuin tässä kuvassa. Yritin kerran, ennen pahoja pakkasia, kävellä yhdellä jurtta-alueella nähdäkseni, että voiko siellä ”ulkoilla”. Tietysti voi tavallaan. Kadut ovat pölyisiä kujia, joita reunustavat jurttatonttien parimetriset aidat. Eikä mitään muuta. No, nyt torstaina olemme suunnitelleet Hannan ja Ninan kanssa pientä ulkoiluretkeä kaupungin ulkopuolelle. Se on kylä, jossa kävin kuun alussa ystäväni Hadzidin kanssa. Ilma on raikkaampaa ja siellä on joki, jonka jäällä ja rannoilla pitäisi voida kävellä. Minusta ei nyt ole rinteillä kiipeilijäksi.

Jos haluat liittyä ystävä- ja tukirenkaaseeni, ota yhteyttä (Ev.-lut. lähetysyhdistys) Kylväjään Tikkurilaan puh. 09-253 254 00 tai kylvaja@kylvaja.fi. Sieltä saat myös ohjeet, jos sattuisit haluamaan antaa tälle työllemme Mongoliassa taloudellista tukea. Voin vakuuttaa, että tuki tulee tarpeeseen ja siitä iloitaan.

Vesi tippuu taas katosta...

Viimeksi kirjoittaessani oli sähkökatko. Tätä kirjoittaessani vesi tippuu tip, tip, tip wc:n katosta läpi! Ja odottelen tässä jonkin sortin huoltomiestä. Ensin yläkerrassa ei ollut ketään kotona. Kuulin jatkuvan veden kohinan wc:ssäni. Sitten perheen tytär tuli kotiin, kävi wc:ssään katsomassa samalla kun odotin ovella, teki jotain, jotta veden kohina lakkasi – ja sanoi, ettei heidän wc:n lattialla ole vettä! Katsotaan mitä huoltomies sanoo – jos hän joskus tulee. Sain sellaisen tilattua vuokraemännän tyttären kautta – kuulemma tulevat 10 minuutin kuluttua. Siitä on nyt reilusti yli tunti.

Alkuviikosta olin vähän tekemisissä toimistotyön kanssa. Hetken aikaa, siis viikon verran, työstimme anomusta EU:lle kehitysyhteistyörahan saamiseksi. Minä olin siinä englannin kielen kirjurina. Sitten Suomen toimistosta tuli – onneksi – päätös, että kyseistä projektia ei haeta EU:lta. Toteuttava taho olisi ollut Ulaanbaatarin Naisyhdistys. Byrokratia on aivan liian vaativa meidän toimistomme hyvin vähäisiin resursseihin nähden, sillä se olisi ollut meidän tehtävämme. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöhankkeiden byrokratiakin on vaativa. Siitä on kuitenkin jo kokemusta, sillä tänne on vuosien varrella saatu useampi hanke, tälle vuodellekin yksi.

Seurakunnan toiselle englannintunnille viime tiistaina tuli 15 innokasta opiskelijaa. Melkein nauratti. Juuri niinhän minulle oli sanottu etukäteen: ensin tulee paljon (29 tuli), toiselle kerralle puolet vähemmän, kolmannelle sitäkin vähemmän ja neljännelle ehkä kaksi tai ei ketään! Nyt on mielenkiintoista nähdä, toteutuuko tämän ’ennustuksen’ loppuosakin. Niissä viidessätoista tosin oli lähes 10 jotka eivät ole käyneet seurakunnassa aiemmin. Jospa heistä joku tulisi muihinkin kokoontumisiin…


Kristillisen radiotalon rakentaminen edistyy. Viikko sitten tuli taas Suomesta talkoolaisia rakentamaan ja pian tulee vielä lisää, yhteensä viisi miestä. Näin meillä on suomalaisessa raamattupiirissä maanantai-iltaisin taas enemmän väkeä - ja erilaisia näkökulmia, koska heistä useimmat näyttävät kuuluvan helluntaiseurakuntiin eri puolella Suomea. Radiotalon vihkiäiset ovat toukokuun loppupuolella - toivottavasti valmistuu siihen mennessä!

Eilen ilmat alkoivat lauhtua ja yöllä tuli uusi, hyvin ohut, kerros lunta. Edellisestä samanlaisesta pienestä lumisateesta onkin monta viikkoa. Tänään on ehkä -12 C päivän ylin lämpötila. Antibioottikuuri ei auttanut keuhkoputkentulehdukseen tai johonkin sen tapaiseen. Se ei siis ollut bakteeriperäinen tulehdus. Olen aina ollut ns. perusterve ihminen, joten en ole tottunut viikkokausien puolikuntoisuuteen. Ei tee mieli tehdä mitään ylimääräistä, kaikesta hengästyy. Kuluneella viikolla selvisin kuitenkin joka päivä kielikouluun. Mutta telkkaria tulee katsottua ehkä vähän liikaakin, kun ei oikein muuta jaksa. Tauti alkoi 4 viikkoa sitten. Maanantaina aion mennä korealaisen sairaalan amerikkalaisen lääkärin Dr. Bradleyn tutkittavaksi, on kuulemma hyvä lääkäri.

Tänään ei ole muita kuvia jakoon kuin tämä ’kilkuttelijat’ oransseissa huomioliiveissään. Pienestäkin lumisateesta muodostuu kaduille paikoittain parin kolmen sentin lähes kivikova liukas kerros. Se ei oikeastaan ole jäätä, mutta yhtä liukasta ja yhtä kovaa. Ja sitä sitten ’kilkutellaan’ pois käsipelillä. Keltaiset autot ovat "virallisia" takseja. Kuvassa näkyy myös joitakin kaupunkimaastureita, joita täällä on paljon. Tosin niillä usein ajetaan myös tiettömällä arolla.

Englannin kurssi alkoi

Tätä kirjoittaessani on taas vaihteeksi sähkökatko, joten olen tunnelmallisessa kynttilänvalossa. Kannettavassahan ei kannata pitää akkua paikallaan, jos ei käytä konetta sähköttömissä paikoissa. Joten laitoin joskus aiemmin ladatun akun koneeseen. Nyt on siis torstai. Edellinen sähkökatko, josta olen tietoinen – siis näissä meidän taloissa – oli viime perjantaina ja kesti ehkä vajaat 2 tuntia.

Viime lauantaina pääsin ystäväni Hadzidin mukaan Katsiurtiin, joka on heti tässä UB:n ulkopuolella oleva kylä. Tai oikeastaan se on UB:n aluetta, mutta noin 25 km varsinaisen kaupungin alueesta. Hadzidilla on siellä ystäviä, joista yksillä Guest House, tosin nyt talvella ei toiminnassa. Kylässä on alun perin asunut hyvin köyhiä ihmisiä – ja asuu edelleen. Mutta yleisen vaurastumisen myötä kaupungin uusrikkaat ovat alkaneet rakentaa lähikyliin kohtuullisen komeita taloja. Lähikylissä nimittäin taivas on sininen ja ilma paljon puhtaampaa kuin kaupungin alueella. Joten kylän asukkaiden elintasoerot ovat aivan valtavat. (Valot syttyivät juuri, joten tämä sähkökatko kesti noin 35 min.) Kävelimme hyytävässä tuulessa tunnin verran osin joen jäällä ja osin sen mutkissa puistomaisessa metsikössä – mullien kanssa. Köyhyydestä muistuttivat kolme poikaa raahaamassa kohtuullisen raskasta puukuormaa jurtan lämmittämiseksi. Maasto oli epätasaista eivätkä he meinanneet saada kuormaansa pienen ojan jäältä ylös, joten oli luontevaa mennä auttamaan.

Kävimme myös tervehtimässä Guest Housen pihalla jurtassa asuvaa vanhaa pariskuntaa, jotka toimittavat portinvartijan virkaa. Mies on 75-vuotias ja rouva varmaan samoja ikiä. Työ on kevyttä ja sitä vastaan he saavat asua portin sisäpuolella, saavat talosta sähkön, lämmityshiilet ja pesumahdollisuuden.

Ensimmäiselle seurakunnan englannintunnille tuli 29 opiskelijaa. Edellisenä lauantaina olivat seurakunnan nuoret (oikeastaan nuoret aikuiset) jakaneet mainoksia suurten lähitalojen rappukäytäviin ja viiteen pikkukauppaan. Ikäjakauma oli parista varhaisnuoresta lähemmäs 60-vuotiaisiin, miehiä ja naisia aika tasapuolisesti. Evankelista kertoi ensin tunnin kulun. Sitten opetin yksinkertaisia asioita kuten tervehdykset, minun nimeni on…, olen mongolialainen, mistä sinä tulet… jne. 40 minuutin ajan. Sitten evankelista puhui – tosi nopeasti – reilut viisi minuuttia ja jatkoin vielä noin vartin kertaamalla jo opiskeltua ja lisäämällä siihen vähän. Aika moni tuli vihon ja kynän kanssa. Koska latinalaiset kirjaimet eivät ole kaikille aivan tuttuja, päätin olla kirjoittamatta mitään taululle, ettei oma käsialani sekoittaisi heitä. Olin tehnyt tietokoneella isolla printillä kaikki tekstit valmiiksi ja liimasin niitä tunnin kuluessa teipillä kahteen edessä olevaan pilariin. Olin myös tehnyt valmiiksi pienet laput, joissa oli kaikki tunnilla opetettu, ja jotka jaoin tunnin lopussa heille. Olin saanut englanninkielen kielikoulun opettajalta ohjeen, että kannattaa toistaa ja toistaa ja toistaa mahdollisimman paljon, sekä koko ryhmänä että yksilöinä. Siinähän sitä aikaa sitten kuluikin. Nyt on mielenkiintoista nähdä toisaalta, tulevatko jotkut heistä katsomaan, mitä muuta seurakunnalla on tarjolla, ja toisaalta, kuinka moni palaa ensi tiistaina jatkamaan opiskelua.

Sääennuste on viime päivinä ollut öiksi n. -30/33 C ja päiviksi n. -20 C. Jonkun ennusteen mukaan aivan näinä päivinä pitäisi olla tulossa todellinen kylmä rintama! Olen onnistunut saamaan elämäni ensimmäisen keuhkoputkentulehduksen, jonka parantumista yritän vauhdittaa Suomesta mukana tuodulla antibiootilla. Parin päivän päästä näkee, auttaako se. Olen syönyt koko elämässäni vain muutaman antibioottikuurin, joten jos tämä tulee syötyä turhaan, ei siitä kai suurta haittaa ole. Netistä luin, että antibiootit eivät tehoa virusperäisiin tulehduksiin. Vielä kovemmat pakkaset vain eivät olisi toivomuslistalla juuri nyt. Asunnon lämmityskään ei näillä pakkasilla aivan riitä. On pakko olla lämpimät vaatteet päällä - ja jos istuu paikoillaan pitempään, kannattaa lisäksi kääriytyä huopaan.

Varastettu lompakko, vodkakuolemat ja pressan uv-puhe

Vieressä kuva keskusaukiolta eli Sukhbaatar-aukiolta. Tuo ei ole täkäläisittäin joulukuusi vaan muovinen "Uudenvuodenpuu", tilattu Pekingistä, ja koristeltu lasten ja nuorten taideteoksilla. Ks. toinen kuva blogin lopussa.

Miten tuntuukin, että tänään on vain huonoja uutisia (vaikka mieli ei ole maassa), itseltä pientä ja Mongoliasta vähän suurempaa. Aloitetaan läheltä omaa napaa… suunnilleen sillä kohtaa selkäpuolella nimittäin yleensä sijaitsee repussani lompakko. Ei missään ulkonevassa sivutaskussa vaan ihan siellä sisällä. Olin juuri käynyt yhden pienen liikekeskuksen alakerran liikkeessä ostamassa kansion, jossa säilyttää cd/dvd-levyjä lokeroissa. Ja laittanut lompakon tuotteen mukana reppuun. Ja vetoketjun kiinni. Menin suoraan kadulle, kävelin tasan yhden korttelin matkan keskustan tavarataloon. Suoraan ulko-ovelta hisseille. Yksi ihminen odotti ennen minua. Hissiin tuli yhteensä 4 ihmistä, minä reppu seinää vasten, koska menin sisälle ensimmäisenä. Neljänteen kerrokseen ostamaan vihdoin sähkövatkainta. Kun otan repun selästä, huomaan, että toisen puolen vetoketju on lähes alas asti auki! Miten voi olla?? Ja reppu tietysti teillä tietymättömillä. Enkä minä huomannut missään mitään. Kadulla ei ollut tungosta, kävelen reippaasti – missä ihmeen välissä joku ehti repulleni. Sen täytyi olla joku, joka seurasi asiointiani edellisessä liikkeessä, joka on siis vähän kuin kauppahalli ja kansaa liikkuu paljon. Visa-kortti meni, samoin se melko tuore kauppaketjun bonuskortti ja rahaa ehkä 30-40 euron edestä. Visa-kortin jälkeen melkein eniten harmitti sen lompakon menetys. Ryntäsin tietysti taksilla toimistolle (jossa oli joku tuomassa rahaa ulos kyydin maksuksi) ja sieltä kotiin soittamaan Skypellä Visa-kortti kadonneeksi. Sain sen tehtyä alle tunnissa kortin katoamisesta, joten elän toivossa, että varas ei ehtinyt käyttää korttia – ainakaan kovin paljoa… Oli muuten kolmas Visa-kortti vähän yli neljän kuukauden aikana! Englannissa oli kortti pudonnut ruokakauppaan ja ehdin sulkea sen. Täällä heti alussa kortti hävisi jonnekin, putosi kai ohentuneesta lompakostani. On se tuo Skype hieno juttu! Onneksi olin ehtinyt ostaa siihen juuri lisää aikaa lankapuhelimiin soittamiseksi. Uuden kortin tuloon kun menee vähintään 3 viikkoa.

Sitten niitä isompia ikäviä uutisia. Olin lounaalla belgialaisen miehen omistamassa vähän länsimaalaistyylisessä kahvilassa tänään. Syötyäni työntekijä tuli pyytämään, että kirjoittaisin hänelle englanniksi lauseen, jossa kerrotaan, että kaikki alkoholin myynti ja anniskelu on kielletty koko Ulaanbaatarissa epämääräiseksi ajaksi. Että ihmisiä on kuollut juotuaan myrkyllistä vodkaa. Näytti vielä olutkylmiönsä, jonka poliisi oli sinetöinyt kiinni hirveiden uhkausten kera - ja käynyt neljä eri kertaa eilen tarkistamassa pienen kahvilan (jossa ei edes myydä väkeviä juomia). Ostin heti englanninkielisen UB Post -lehden ja siellähän se lukee: Torstaiaamuun mennessä on 14 ihmistä kuollut myrkyllisen alkoholin johdosta ja 79 on sairaaloissa. Katastrofi alkoi uudenvuodenpäivänä edellisen illan yleisen juomisen jälkeen. Myrkytysoireet ilmenevät lääkäreiden mukaan 10-30 tuntia myrkyllisen vodkan nauttimisen jälkeen. Nyt on pidätetty mies, joka on myynyt yhdelle vodkan tuottajalle 600 litraa metanolia, joka oli tarkoitettu vain teollisuuskäyttöön. Hän on selittänyt ostaneensa tuon erän jo 2 vuotta sitten kahdelta kiinalaiselta. Niinpä kaikki vodkan myynti on kielletty pääkaupungissa toistaiseksi. Kieltoa noudetaan vähän miten sattuu. Tavaratalon ruokaosastolla ainakin alkoholiosasto oli auki, en tarkistanut, oliko vodkamerkit poistettu hyllyistä. Meidän lähimarketissa (samaa ketjua) koko alkoholiosasto oli suljettu. Lehden mukaan pelkästään UB:ssa on yli 40 vodkatehdasta.

Kerronpa tähän samalla mitä muita uutisia lehdessä on:

4Pääministeri kehottaa valtion virastojen työntekijöitä välttämään kalliiden ja paljon polttoainetta kuluttavien kaupunkimaastureiden hankkimista. Valtionhallinnolla on UB:ssa yli 700 ajoneuvoa, joissa on erityisvapauksia suova UB3-rekisterikilpi. Ne poistetaan ja muutetaan tavallisiksi kilviksi.
4 Maan länsiosissa on ollut heti joulun jälkeen paha talvimyrsky, tuulet jopa 28-34 m/s, lunta on tullut jopa 27 cm, paimentolaisia on kateissa. (Jouluviikolla ei ilmestynyt lehtiä, siksi uutiset tulevat kerran viikossa ilmestyviin lehtiin näin myöhään.)
4 Tästä kuusta alkaen mongolialaisilla on mahdollisuus asuntolainaan valtion lainaohjelman turvin, enintään n. 15 000 euroa vastaava määrä, enintään kaksiota varten joka on ensiasunto, vuotuinen korko 11%.
4 Tilastoja mongolialaisista ulkomailta (ei käy selville miltä ajalta tilasto on): 71 kuoli ulkomailla, 192 teki rikoksen ja heistä 114 on vankilassa ulkomailla. N. 120 000 mongolialaista asuu yli 30 maassa pysyväisluonteisesti. 800 000 mongolialaista on matkustanut ulkomaille. Mongolialaisilla on viisumivapaus 20 maahan.

Ja lopuksi presidentti N. Enkhbayar’in keskiyöllä 31.12. pitämästä uudenvuodenpuheesta, joka ilmeisesti on The Mongol Messenger –lehden etusivulla kokonaan: ”Itsenäiset Mongolian kansalaiset! On ilo tavata teidät kaikki perheiden ja ystävien keskellä, joulukuusen ympärillä ja kakuin ja shampanjoin katettujen pöytien äärellä.” – Sitten hän listaa kuluneen vuoden saavutuksia, joista yksi on: Vuonna 2007 karjaeläinten määrä ylitti ensimmäisen kerran 40 miljoonan. Bruttokansantuote nousi, valtion budjetti on plussan puolella, palkat ja eläkkeet nousivat jne mutta silti kaikilla ei ole tänään edessään kakkua ja shampanjaa. Hän vieraili USAssa ja sai mukaansa 285 milj dollarin avun presidentti Bushin allekirjoittamana. Se tullaan käyttämään rautateiden, terveydenhuollon ja ammatillisen koulutuksen edistämiseen ja omistusoikeuksien kehittämiseen (?). ja ”toivon, että tämä apu toimii tehokkaasti tärkeimpien eli työttömyyden ja köyhyyden vähentämiseksi.” Hän myös mainitsee nimeltä viisi kesäolympialaisiin valmentautuvaa urheilijaa ja toivoo, että he ”saavuttavat olympiavoittoja ja kohottavat Mongolian kunnian korkeammalle.” Loppupuolella hän toteaa, että ”verratessamme itseämme toisiin, on totta, että meitä on vähemmän kuin joitakin ja olemme köyhempiä, mutta meillä on loistava historia ja kulttuuri. Jos elämme ilman tavoitteita, vastuuntuntoa ja ystävällisyyttä, pysyvät tämän päivän vaikeudet ikuisesti. Teidän presidenttinänne toivon, niin kuin tekin toivotte, että meillä on oikeat suuntaviivat hyvää tulevaisuutta varten, halua saavuttaa tavoitteemme, rohkeutta ja kestävyyttä, sinnikkyyttä ja ystävyyttä. Mongolia kehittyy ja mongolialaiset elävät onnellisina. Toivon, että vuonna 2008 pystymme tarjoamaan nuorille hyvän koulutuksen, eläkkeet eläkeläisille, korkeat palkat työntekijöille, tuloja yrityksille, investointeja talouselämään ja onnellisuutta kaikille!”

Tässä mihinkään aiheeseen sopimaton kuva kun kerrankin osuin tällaiselle paikalle.... Näitä kokonaisia jäisiä ruhoja kantavia ihmisiä näkee usein, mutta en koskaan ehdi kaivaa kameraa esille. Tämä mies taisi odottaa kyytiä ja nojaili aikansa kuluksi - sikaan!

Hyvää uutta vuotta!

Tuoreimmat kuulumiset maanantailta 31.12.07 löydät oikeasta palkista kohdasta Blogiarkisto klikkaamalla kohdasta 2007. Tänään, uudenvuodenpäivänä, ja näinä vuoden alkupäivinä haluan tervehtiä sinua tekstillä, joka ei ole omaani. Tämä on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta ’Joka päivä Jumalan kämmenellä’ vuoden ensimmäisen päivän teksti. Toivon sen rohkaisevan sinua uuden vuoden haasteiden edessä niin kuin se on rohkaissut minua.

Tiina

YPJYPJYPJYPJYPJYPJ


1.1. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hepr. 13:8

Jeesus ei muutu. Yhä vieläkin hän viihtyy syntisen seurassa. Yhä vielä hän ymmärtää langenneen ihmisen hädän ja rakastaa ehdoitta jokaista meistä. Yhä vieläkin hän kulkee ihmisten keskellä ja kutsuu valtakuntansa kansalaiseksi. Yhä vieläkin hän on ylpeitä vastaan, mutta niille, joille armo kelpaa, hän antaa taivaan.

Syntien sovitusta on käsketty saarnaamaan kaikille luoduille, alkaen omasta sydämestä. Anteeksianto koskee myös minua (sinua), olkoon syntini tai syyllisyyteni nimi mikä tahansa. Koskaan rikokseni ei voi olla suurempi kuin Jumalan Pojan veri, joka on vuotanut koko maailman kaikkien aikojen kaikkien syntien puolesta.

Jeesuksen luota löytyy omalletunnolle syyttämätön ja selittämätön rauha. Sillä Jeesus ei muutu.