Yhtä kultajuhlaa täällä

Nettiyhteyteni kotona ei ole suostunut toimimaan moneen päivään.... siitä pitkähkö tauko edellisen kirjoituksen jälkeen. Ja nyt taas voinkin kirjoittaa Mongolian kultamitalista - toisesta juuri päättyneissä kisoissa. Se tuli jostain kevyen sarjan nyrkkeilystä. Loppusaalis kaksi kultaa ja kaksi hopeaa, toinen hopeista naisampujalle - jotain yhteistä siis Suomen mitalien kanssa - ja toinen myös nyrkkeilystä.

Eilen, siis maanantaina, illalla Ulaanbaatarin keskusaukiolla oli suuri olympiajuhla alkaen klo 18. Ja jotakuinkin juuri siihen aikaan tuli ukonilma ja alkoi sataa. Tunnelmaa hiukan eikä niin hiukankaan vaimensi lisäksi kylmä ilma. Viime viikon keskiviikkoon asti koko elokuun alkupuoli, lähes 3 viikkoa, oli yhtä soittoa hellettä. Päivälämpötilat pyörivät +29 + +32 C asteissa. Perjantaina oli yhtäkkiä +16, viikonloppuna vähän lämpimämpää, ja eilen illalla juhlan aikaan +8 C (joka sääsivuston mukaan tuntui +4 asteelta). Tänä aamuna kouluun lähtiessä +6, joten sukkahousut farkkujen alle, t-paitojen päälle fleece ja sen päälle nahkatakki - ja hanskat käteen. Lapsillakin näkyi jo toppatakkeja - tosin kuulema ensi viikoksi on luvattu lämpimämpää.

Katsoimme työkaverin kanssa kumpikin juhlan alkuosan kodeissamme. Oli tosi virallista ja jäykkää. Presidentti puhui, pääministeri puhui ja taisi puhua kaupunginjohtajakin. Olympiajoukkue tuli aukiolle koristeltujen armeijan kuorma-autojen lavoilla - miten tulikin penkkariajot mieleen! Olivat kai odottaneet pahimman kaatosateen yli - heillä kun ei ollut mitään suojaa päällään. Kuvassa on siis hallituspalatsi, jonka edessä iso screeni. Sen kuvassa näkyy keltatakkisia urheilijoita, jotka itse asiassa ovat valokuvattavina screenin takana eli oikealla.

Isokenkäisten poistuttua alkoi live-musiikki. Ensin soi rokki, sitten paikallisiin pukuihin puetut naiset lauloivat jotain perinteistä, sen jälkeen kolme oopperalaulajanaista alkoi osuutensa. Siinä vaiheessa lähdimme kotiin. Itsemme lisäksi näimme 2-3 muuta eurooppalaisen näköistä ulkomaalaista. Jostain syystä meitä kahta (työkaverini on kaikenlisäksi punatukkainen) tuijotettiin taas oikein kunnolla. Olimme varautuneet juhlassa käyntiin jättämällä kaiken muun kotiin paitsi kameran, kotiavaimen ja vähän rahaa varuiksi johonkin taskunpohjalle. Täällä kun on sellainen ikävä puoli, että nimenomaan ulkomaalaisilta yritetään jatkuvasti varastaa jotain - ja etenkin tuollaisissa kansanpaljouksissa. Huomasimmekin aika nopeasti kuvien oton välillä, että yksi mies seurasi meitä. Olimme sen verran väljillä vesillä siinä vaiheessa. Pysähdyimme kahden poliisin viereen ja totesin työkaverille, että "tuo mies seuraa meitä", jolloin mieskin ensin pysähtyi muka katsomaan samaan suuntaan (esiintyjistä poispäin) ennen kuin tajusi, että hänet oli huomattu. Ei ole monta päivää siitä, kun reppuni sivutaskun vetoketju avattiin takanani. Ei siellä ole mitään arvokasta, mutta silti tunne on joka kerta yhtä ikävä. Tällä kertaa tunsin sen vedon ja tein äkkikäännöksen, jolloin lähes minussa kiinni ollut paljon lyhyempi mies käveli muina miehinä ohitseni. Keskellä päivää keskellä kaupunkia.

Olen toimistolla ja nyt täytyy lähteä toisten kanssa syömään. Yritän kirjoittaa seuraavan jutun pikapuoliin. Tiedän, että siellä on monia lukijoita, jotka käyvät usein katsomassa, onko tullut uutta kirjoitusta. Kiitos teille kaikille mielenkiinnosta!

Mongolian historian ensimmäinen olympiakulta

Ja voittajasta tulee rikas... lisäys lopussa

Mongolia voitti tänään kultaa judossa – historiansa ensimmäisen olympiakullan. Kello on nyt 23:30 (siis torstai-iltana) ja kaupungilta jyrisee kuudes ilotulitus!! Valitettavasti mun ikkunat ei ole siihen suuntaan. Hankkiikohan ne kiireellä kaikki mahdolliset ilotulitteet, jotka kaupungista löytyy! Ja aina kun löytyy, laitetaan uusi satsi taivaalle. Osuin vähän aikaa sitten yhdelle paikallisista tv-kanavista, joka näytti suorana valtavaa ihmismassaa iloitsemassa keskusaukiolla – sekä aikuisia että lapsia. Aukio on ehkä kaksi kertaa Senaatintorin kokoinen. Hallituspalatsin katolle nousi Mongolian lippu, sen jälkeen kolmeen torilla olevaan lipputankoon.

Aukion laidalla on myös kulttuurikeskus, josta osa paloi heinäkuun alun levottomuuksissa. Ei ole pahitteeksi näille ihmisille, että nyt on jotain iloittavaa, joka on kaikille yhteistä – ja sitä iloa saa purkaa samoilla nurkilla. Onneksi musta, palanut puoli kulttuurikeskusta ei ole aukion puolella. Ja mikä on iloitessa, kun helteisen päivän jälkeen lämpötila on vieläkin +21 C.

Lisäys perjantaina 15.8.

22-vuotiaasta voittajasta tulee rikas mies. Valtio antaa kultamitalist(e)ille 100 miljoonaa tugrugia (noin 60 000 euroa) ja hopeamitalist(e)ille 80 miljoonaa. Jo ennen kisoja kaksi eri yritystä lupasi mahdolliselle kultamitalin voittajalle kolmen huoneen asunnon – kahdesta eri kaupungista maalta. Kultakaivosyhtiö lupasi 5 kg kultaa – ja on vahvistanut lupauksensa tv:ssä tänä aamuna. Lisäksi tulee ainakin maasturi ja – vuoden bootsit. Khaan Booz on paikallinen pikaruokaketju, joka siis tekee täällä perusruokana tunnettuja lihanyyttejä, bootseja. Nuoren miehen vanhemmat asuvat jossain maalla ja ovat perinteisiä, kotieläimiä kasvattavia paimentolaisia.Voittaja palaa Mongoliaan huomenna, lauantaina. Ensimmäinen kansanjuhla pidetään varmaan heti huomenna samalla Ulaanbaatarin keskusaukiolla kuin eiliset ilotulitukset.

Dieettiä ja kristallikruunua

Viisi viikkoa Suomessa oli todella ihana loma! Kiitos vielä kaikille, joita sain tavata sen aikana. Suuri osa heistä/teistä saa ystäväkirjeeni pia mutta eivät kaikki, joten kiitos on paikallaan tässäkin. Paluu tänne Ulaanbaatariin viime lauantaina ei ollut mitenkään vaikea. Koneesta aamun usvan läpi nähtynä maisema kaupungin ulkopuolella näytti pehmeän vihreältä. Vielä en ole ehtinyt sinne katsomaan sitä läheltä.

Suomessa lähes jokainen 2.7. jälkeen tapaamani ystävä ja tuttu joutui kuulemaan dieetistä, jonka olin aloittanut. Kävi nimittäin niin, että Suomeen tulon jälkeisenä seuraavana päivänä olin Liisan luona yllätyskylässä Myllypurossa, ja hän - olosuhteiden pakosta - alkoi kertoa minulle Antti Heikkilän kirjasta Ravinto & Terveys (2006). Ne "olosuhteet" olivat se, ettei hänellä ollut mitään leivän/pullan/keksin tapaista tarjottavaa - ja hän alkoi sitä selittää. Selitti niin hyvin, että innostuin menemään kirjastoon ja tilaamaan kirjan itselleni. Kirjan luettuani rupesin samalle dieetille. Lyhyesti kerron, että kyseessä on vähähiilihydraattinen dieetti, jossa nimenomaan jätetään pois viljat, peruna ja sokeri. Se ei kuitenkaan ole sama kuin Atkins. Vihanneksia saa syödä mielinmäärin ja niistä saadaan hiilihydraatit. Lisäksi lihaa, kalaa, voita, kermaa, rasvaista juustoa, munia - kaikki erilaiset kevyttuotteet pois - ja vain 3 kunnollista ateriaa päivässä, ei välipaloja. Totesin noin 4 viikkoa sitä suurin piirtein noudatettuani, että hyvin toimii (siis paino putosi), eikä ole nälkä! Kaikenlaista muuta terveelliseen syömiseen liittyvää kirjassa on myös - tosin moni asia täysin vastoin yleisesti hyvinä ja oikeina pidettyjä "suosituksia". Itselleni toistaiseksi tärkein ja mielenkiintoisin havainto on, että makeanhimo on hävinnyt! Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, että olen usein varmistanut ennen syömisen aloittamista, että kuuluuko tähän jälkiruoka! Ja aina syönyt pullaa ja karkkia, vaikka tuttujen mielestä ei sitä mistään huomaa. Heikkilä puhuu erilaisten lisäaineiden aiheuttamista aivojen säätelyjärjestelmän häiriöistä mm. makeanhimon syynä. Voipi olla tottakin, sillä kirjan luettuani olen alkanut tutkia, mitä lisäaineita kaupasta ostan. Glutamaatti ja aspartaami ovat hänen mukaansa pahimmasta päästä. Suosittelen kirjaa lämpimästi!

Moskovasta Ulaanbaatariin koneessa vieressäni istui viehättävä ranskalainen nuoripari, joka puhui englantia hyvin. Olivat tulossa kahden muun ystävän kanssa tänne itse suunnitellulle kolmen viikon lomalle – matkustamaan siitä kaksi viikkoa ratsastamalla! Siis jos olet innostunut hevosella ratsastamisesta (tuntikausia pitkin aroa) niin täällä se järjestyy!

Pitäähän tähän yksi kuvakin laittaa, joten se on kierrokselta huonekalukeskuksessa, jossa en olekaan koskaan käynyt. Se on siis paikka, josta suurimmaksi osaksi ilmeisesti jotkut muut kuin meikäläiset ostavat eri huoneisiin tarvittavat kalusteet ja systeemit. Me olimme siellä työkavereiden kanssa etsimässä uuden työntekijäperheen asuntoon puuttuvia keittiökaappeja. Jos satut tarvitsemaan noin katosta lattiaan ulottuvaa kristallikruunua... sorry, en tullut kysyneeksi hintaa! Jurtan kattorakenne ei taida ihan tuota kestää - ja lattiakin tulee vastaan liian pian...