Uuden kuun juhla

Tällä viikolla on talven suurin juhla (se siis ei täällä ole joulu) nimeltä Tsagaan sar eli valkoinen kuu (tsagaan = valkoinen, sar = kuu, kuukausi). Sitä vietetään helmikuun uuden kuun ensimmäisenä päivänä. Niin ollen se vaihtelee kuunkierron mukaan. Viime vuonna se oli 7.2., tänä vuonna 25.2. ja ensi vuonna 14.2.

Tsagaan saria varten oli kaupoissa vilskettä jo koko viime viikon. Eilen oli vähän kuin jouluaatto kauppojen sulkeutumisen jälkeen. Täällähän monet ruokakaupat eivät ole kiinni muuta kuin öisin - ja nyt tsagaan sarina. Nyt ei kaduilla ollut ketään, paitsi vähän autoja. Reilut kymmenen astetta pakkasta ja vielä vähän luntakin. Tänään kuin joulupäivä, perheitä liikkeellä sukuloimassa, uudet deelit eli täkäläiset pitkät kaapumaiset puvut päällä.

Tämä juhla tosin eroaa joulusta kristillisen sisällön puuttumisen lisäksi myös niin, että kaikkein tärkeintä on toistensa luona käyminen ja – ruoka!Mekin kävimme porukalla tänään keskiviikkona kolmessa kodissa, joissa aina otetaan kuvia.

Alemmassa kuvassa kirjanpitäjämme 31-vuotias mies Sandak vaihtaa perinteiseen mongolimiesten tapaan Villen kanssa nuuskapulloa. Villellä taas on yllään upouusi mongolimiehen deeli hattuineen ja saappaineen. Etualalla pöydällä ei tällä kertaa ole kokonaisena paistettua lammasta vaan osa paistettua naudanruhoa.

Suurin ero on tietysti siinä, että tällä juhlalla ei ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Tänä aamuna tarkalleen tiettynä kellonaikana buddhalaiset ja shamanistit ovat suorittaneet tiettyjä rituaaleja. Ne määräytyvät ainakin sen mukaan, minkä eläimen vuonna (12 vuoden kierron mukaan) ihminen on syntynyt. Buddhalaisille lama eli heidän pappinsa kertoo – jokaiselle erikseen – miten monta askelta mihinkin ilmansuuntaan on otettava ja mitä muita toimenpiteitä on tehtävä, jotta nyt alkanut vuosi oli menestyksellinen.

Viime sunnuntai oli laskiaissunnuntai. Oltiin porukalla vähän mäessä – tai siis tämän työyhteisön lapset Tuomo ja Antti olivat – tosi ohuen lumikerroksen päällä. Aiemmin täällä ollut suomalaisperhe oli jättänyt kaksi pulkkaa. Mukana meidän kulkukoirakavereista kolme.(Kuva on eristetty videopätkästä ja siksi on vähän huono.)

Ihan kuin Suomessa 40 vuotta sitten

Viimeksi "valittelin" pakkasten puutetta. No, nyt niitä on! Juuri nyt on päivän lämpimin aika eli kello 15 - ja varjossa olevassa mittarissani on -20 C. Pakkaset alkoivat pari päivää sitten, öisin on kolmenkymmenen tienoilla. Luntakin satoi yksi koko päivä - saldo oli noin 1-2 cm valkoista maan pinnassa. Hiutaleet olivat niin pieniä, ettei niistä meinannut kertyä mitään. Alkavalle viikolle on myös kolmelle päivällä lumihiutaleen kuva. Jos haluat nähdä, millaista 5 päivän säätä tänne on luvassa, klikkaa paikallisen lentoyhtiön linkkiä http://www.miat.com/before_travel.php Sitten Mongolian kaupunkien pudotusvalikosta valitse melkein lopusta Tsetserleg ja paina Search.

Olen tullut ajatelleeksi, että monet asiat ovat Mongoliassa niin kuin ne olivat Suomessa 1960-luvulla (olen nääs syntynyt 1950-luvulla, joten muistan kyllä jotain):

- roskia ja jätteitä heitetään minne sattuu ja niitä siis on missä sattuu

- mitään ei oikeastaan kierrätetä, meillä silloin kierrätettiin vain paperia, täällä vain jonkin verran muovipulloja ja alumiinisia juomatölkkejä, ja tietysti vodkapulloja.

- monet pienemmät kaupat ovat vielä tyyppiä myyjä ja tavarat tiskin takana. Niin oli meilläkin Tuhkimontien Elannossa Roihuvuoressa ensi alkuun.

- vanhempia ihmisiä (siis kaikkia itseään vanhempia) teititellään

- suihkussa lutraamista joka päivä ei ole täällä vielä opittu – onneksi, sillä minusta se onkin tarpeetonta. Harva Suomessakaan 1960-luvulla teki sitä joka päivä. Yleensä saunottiin tai kylvettiin kerran viikossa. Jurtassa ei paljon suihkuja ole, eikä näissä kerrostaloissa taas aina ole vettä ollenkaan eikä kuumaa vettä yleensä koskaan. Yhden työkaveriperheen asunnossa tuli syksyllä kuumaa vettä joka päivä, sitten se vain yksinkertaisesti käytiin asunnon kylpyhuoneesta katkaisemassa!

Moni asia on myös toisin, tietysti.

- teknologia on läsnä lähes joka paikassa

- joka ainoassa jurtassa on televisio

- jos jurtta on keskellä aroa, on sen vieressä helposti sekä aurinkopaneeli että satelliittilautanen

- ihmisille tuntuu olevan tärkeämpää uusimman kännykkämallin tai muun sellaisen omistaminen kuin lämmitykseen käytettävien puiden tai hiilten ostaminen - vaikka raha ei usein riitä molempiin!

- vielä 60-luvulla oli Helsingin julkisissa kulkuvälineissä kylttejä Älä sylje lattialle – Spotta ej på gålvet. Oli tavallista, että nenä niistettiin suoraan kadulle. En tiedä tekeekö sitä Suomessa enää kukaan – osaako edes tehdä. Täällä sen tekevät kaikki, aivan kaikki. Meidän mielestä se on iljettävää. Heidän mielestään on aivan yhtä iljettävää, kun me niistämme nenämme paperinenäliinaan – ja panemme sen sen jälkeen taskuun! Muutenkaan sisätiloissa ei missään tapauksessa saa niistää ihmisten edessä.

Mongolian lumetonta talvea

Itsellänikin oli ennen tähän maahan tuloa sellainen käsitys, että talvet on kylmiä ja lumisia. Ensimmäinen osa pitää paikkansa, ainakin osassa maata, toinen ei, ainakaan tässä osassa maata!

Viime talven vietin Ulaanbaatarissa, jossa oli pitkään tosi kylmää. Kävin silloin täällä Arhangaissa juuri täsmälleen tähän aikaan helmikuusta, sillä viime vuonna talven suuri juhla Tsagaan sar eli "valkoinen kuu" oli 7.2. Täälläkin oli aika kylmä. Tänä vuonna täällä on jo kaksi viikkoa ollut päivän ylin lämpötila pikkuisen plussan puolella. Nytkin on seuraaviksi päiviksi luvattu +3 - +5 C. Öisin toki on yli 10 astetta pakkasta. Samaan aikaan on 500 km itään Ulaanbaatarissa paljon kylmempää, samoin 500 km länteen Zavhanin maakunnassa.

Tässä muutama kuva viimeisimmältä retkeltämme lähimaastoihin. Tuo valkoinen on pienten jokien jäätä. Lumettomuus on sääli, sillä rinteitä olisi lasketella ja laskea pulkalla - mutta hiekassa ei oikein luista. Tämänkään pikkukaupungin lapset eivät juuri saa käsitystä siitä, millaisia riemuja oikea talvi tarjoaa.

Mongoliasta on tehty elokuvakin, jonka nimi on "The Land of Rocks" - ja kiviähän täällä riittää!


Tosin kun valitsee paikan oikein, niin kyllä täälläkin voi onnistua näkemään vähän lunta. Tämä kuva on tästä kohtuullisen läheltä, mutta täytyy kiivetä vähän rinnettä ylös... Oikealla lumialue alkaa (katsoin taakseni) ja alla olevassa kuvassa se jo kohta loppuu.









Ai niin, taannoin oli puhetta rappukäytävistä... ajattelin nyt ihan muuten vain näyttää ne kaksi rappukäytävää, joista minulla on tuoreimmat kokemukset, yhden Tikkurilassa ja toisen Tsetserlegissä - arvaa kumpi on kumpi!