Ulaanbaatarista hyvää kesää! - Blogi on nyt kesä- ja syystauolla.

Paluu Mongoliaan on vähän siirtynyt ja näillä näkymin lähden su 11.10.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viimeksi kirjoitin, etta jouduin muuttamaan täkäläisen kotimaanlentolippuni kolme kertaa. No, neljäskin kerta tarvittiin. Lippuni oli siis tälle tiistaipäivälle, jolloin tätä kirjoitan. Viikko sitten soitettiin, etta tiistaina ei juuri ole matkustajia eika edellisellakaan lennolla sunnuntaina. Joten ne yhdistettiin ja tehtiin - maanantailento! Lipussa luki lahtoaika 19.45. Olin varannut huoltomiehemme kuljettajaksi klo 18 etta olemme varmasti ajoissa. Han oli jo ovellani kun puhelin soi. Lentoyhtio soitti, etta lahtoa on aikaistettu tunnilla, 18.50:een, joten kiireesti nyt kentalle. Olimme muutenkin lahdossa, joten kuski ajoi vahan formulatyyliin naita pompputeita. Tulimme kentalle 18.35, konetta ei ollut missaan eika muita matkustajiakaan montaa. Sitten kuulimme, ettei kone ole viela edes saapunut. Se saapui lopulta klo 19, ja lahti 19.30 eli vain vartin lippuun kirjoitettua aiemmin. En saanut selville, kuka soitti ja kiirehti meita.

Koneessa tuli pari buddhalaista munkkia. Koneestahan kavellaan lentoasemarakennukseen nailla pienilla kentilla. Me lahtevat olimme jo lahtohuoneessa. Kun paikalliset nakivat isoista ikkunoista nuo kaksi tummanpunaisen ja tummankeltaisen varisiin kaapuihin pukeutunutta miesta, he yksinkertaisesti ryntasivat ovesta kentan puolelle - saamaan siunauksen! Nuorehko mies laittoi katensa itse kunkin paalle lyhyesti, ja kenties sanoi jonkin sanan. Sitten lentokentan virkailija kavi hakemassa ihmiset takaisin sisalle.

Olen nyt siis Ulaanbaatarissa ja kirjoitan tata nettipaikan koneella, siksi ei ole skandimerkkeja. En uskalla tuoda naihin paikkoihin muistitikkuani, kun naista saa usein viruksia. Asuin taalla vuoden, syksysta 2007 syksyyn 2008. Varsinkin talven savussa ja kylmassa toivoin olevani jossain muualla. Nyt olen ollut siella "muualla" 10 kk - ja tama kaupunki tuntuu oikein mukavalta. Tosin onhan nyt kesakin - ja viela paljon kuumempi kesa kuin lannessa Zavhanissa, suorastaan lakahdyttava helle. Mutta - saako tallaista sanoa - meilla ei ole yhtaan ainoaa lansimaista kahvilaa tai ravintolaa, jossa nauttia hyvasta ruoasta tai johon menna jaatelolle. Kavin juuri syomassa sellaisessa, ja jaatelolla toisessa, ja nautin melkolailla. Sita nautintoahan saa kylla Helsingissakin aivan tuota pikaa, mutta hinnat ovat taalla viela puolet Suomen hinnoista tai alle mika kivasti lisaa nautintoa. Erittain hyva kanafileannos (kaksi rintafiletta) maksoi 6 euroa. Jaateloannos oli 2,50 e mika on takalaisittain erittain paljon, mutta ei suomalaisittain.

Blogi jaakin nyt kesatauolle ellei Suomessa satu tapahtumaan jotain sellaista, mista tekee mieli kirjoittaa... Ainahan voi vertailla eri kulttuureita ja kirjoittaa niiden "omituisuuksista". Hyvaa kesaa siis sinulle ja nahdaan livena tai vaikka Facebookissa, jossa olen nimella Tiina Aurora Virtanen.