3.5.2009

Remonttia ja eläinkuvia

On sunnuntai-ilta klo 22:51 ja aivan kohta alan kuunnella netistä Tuomasmessua Agricolan kirkosta suorana - ihmeellinen tämä nykytekniikka. Minä sentään sijaitsen keskellä Mongolian maaseutua, 1000 km pääkaupungistakin ja 5000 km Suomesta.

Muutama pieni kuvatervehdys viimeisten parin viikon ajalta. Vietin 2 kiireistä viikkoa Ulaanbaatarissa ja suoraan lentokentältä kotiin tultua jatkui sama kiire eiliseen asti. Silloin nimittäin uusi vuokraemäntäni puolestaan lähti lennolla pääkaupunkiin viikoksi - ja minä sain remonttiasiaan tauon. Ainakin asunnon remonttiin. Työntekijät olisivat halunneet jatkaa, mutta minä kieltäydyin. En hallitse kieltä ollenkaan tarpeeksi pystyäkseni neuvottelemaan heidän kanssaan eri asioista ja tulkin kanssa puhelimen kautta se on työlästä. Toisaalta jonkun pitää valvoa, mitä asunnossa tapahtuu. Sieltä on nyt jo kadonnut meidän ostamia remonttitavaroita... kukaan ei tiedä mitään. Onhan siellä kulkenut putkimiehiä, laattojen laittajia, ovien laittajia, maalareita ja muurareita ja ties mitä. Ettei nyt kellekään tulisi väärää kuvaa, niin minä en suinkaan ole teettämässä näin valtavaa remonttia. Minun tarpeisiini tarvitsi vain tehdä koko asunnon pintaremontti ja vähän isompi työ kylppäriin ja vessaan. Mutta vuokraemäntä alkoi lisätä omalla kustannuksellaan tehtävää työtä vähä vähältä. Pari seinää alas, yhden oven tilalle seinä, muut ovet karmeineen vaihtoon, katon rajaan kipsikoristeita - eikä toivottavasti enää muuta!

Kylppäri ja wc olivat alunperin kaksi eri tilaa ja tässä näyte sekä vanhasta että uudesta kylppäristä (väliseinä purettiin ja patteriputket siirrettiin takaseinälle). Loppusiivousta ei ole vielä tehty.












Tässä myös näytteet työvoimasta ja töistä.







Alemmassa kuvassa laitetaan niitä kipsikoristeita katon rajaan.

Tosin ei näihin remonttihommiin mitään viikon taukoa tulekaan... maanantaina klo 9 kaksi maalarinaista (kuvassa tapetoimassa) tulevat toimistolle maalaamaan ovia ja oven karmeja sekä lattialistoja.

Ja vielä pari eläinkuvaa: pikkupossut olivat tiellä ajaessamme huhtikuun puolivälissä Arhangaista Ulaanbaatariin, yhdessä pikkukylässä.




Lehmät taas ovat meidän kylän eli Uliastain pääkadulla postipankin ovella...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, vuokraemännälle taitaa käydä vanhanaikaisesti remontin yhteydessä eli nälkä kasvaa syödessä: samalla vaivalla voisi laittaa vähän tuostakin ja tuosta ja oikeastaan tuostakin.
Terkut
Leena