Ulaanbaatarista

Perjantai-iltaa Ulaanbaatarista!

Tässä tekstissä ei ole kuvia, koska ajattelin vain laittaa pienen tervehdyksen tässä vähän ennen puolta yötä. Ajoimme Sannan kanssa (Sanna ajoi suurimman osan!) Uliastaista Undur-Ulaaniin (eli siis Zavhanin läänin keskuksesta Arhangain läänin yhteen pikkukaupunkiin) tiistaina noin 10 tuntia. Miten taas sattuikin, että juuri sinä aamuna alkoi sataa lunta! Ei tosin Uliastain kaupungissa, siellä satoi vettä, mutta vajaa 10 km kaupungin jälkeen se muuttui rännäksi ja kun alettiin nousta korkeammalle vuoren rinnettä tuli selvää lunta. Maisema hävisi välillä kokonaan häikäisevään valkoisuuteen. Onneksi vuorenrinnettä kulkevaa tietä oli meitä ennen ajanut yksi perävaunullinen kuorma-auto, jonka jäljistä näimme, missä tie kulkee ja mistä kohtaa on turvallista ajaa. Toisella puolella ylärinne ja toisella välillä jyrkkä pudotus alarinteeseen - ja routavaurioita tietysti sillä puolella. Siksi ne meitä ennen kulkeneen auton jäljet olivat suureksi avuksi.

Undur-Ulaan on noin 120 km Tsetserlegistä länteen. Sanna vietti siellä kuluneen talven jurtassa asuen ja halusi vielä kerran mennä tervehtimään ihmisiä ennen kuin hän poistuu maasta kokonaan toukokuussa. Tietysti meidän kunniaksi järjestettiin seurat (yhteinen ruokailu pienessä seurakunnan tilassa) vielä sinä iltana kahdeksan jälkeen ja aamulla uudelleen yhteinen aamurukous klo 10. Minun on vaikea nukkua kovalla lattialla tai kylmissä huoneissa tai jurtassa monen ihmisen kanssa - joten Sanna järjesti minut paikallisen sairaalan vierashuoneeseen. Sairaala on hyvin pieni surullisen näköinen rakennus, jonka vessat ovat niin kuin kaikkien muidenkin, pihan perällä, 2-3 metriä syvän kuopan päällä lankkulattia, josta puuttuu yksi lankku! Vierashuone on itse asiassa synnyttämään tuleville naisille tarkoitettu. Huoneita on kaksi. Toisessa asuu nyt ylilääkäri. Kyliin on lähes mahdoton saada lääkäreitä. Tämäkin on ilmeisesti varsinaisesti jäänyt eläkkeelle Ulaanbaatarista, jossa hän asuu, ja osittain asuu vierashuoneessa.

Keskiviikkona minä ajoin sen loppupätkän osin lumisohjossa, osin mudassa, osin raa'alla arolla - ja noin 25 km koko sen matkan loistavinta asfalttitietä! Ilmeisesti siinä kunnassa on tien rakentamiseen myönnetyt rahat todella käytetty siihen - ja kuulema kiinalaiset rakensivat sen pätkän.

Tulimme perille sopivasti Päivin muuttoon! Päivi on ollut täällä kai 6 vuotta ja joutunut muuttamaan monta kertaa. Hänen vuokraisäntänsä olikin kieltäytynyt jatkamasta vuokrasopimusta kylmästä asunnosta 6 kk:n jaksoksi, vaati vuoden vuokraa etukäteen. Päiville jäi 2 viikkoa aikaa etsiä uusi asunto, remontoida se ja muuttaa. Asunto löytyi vähän ennen vuosikokoukseen lähdön päivää, seurakunnan naiset olivat vielä maalaamassa ovenpieliä ja kynnyksiä kun seurakunnan miehet kantoivat huonekaluja sisään! Onneksi muu porukka oli jo lähtenyt pääkaupunkiin, joten me jäljellejääneet sovimme yöpymään heidän asuntoihinsa. Minä olin Marian asunnossa, jossa ei oikein tule vettä. En ymmärrä, miten Maria on jaksanut lähes kaksi vuotta taiteilla sen kanssa. Kun ei vedä vessaa, tulee kylppärin hanasta aivan vähän vettä. Jos vetää, ei tule mitään. Joten peseydyin kaupasta ostetulla pullovedellä!

Torstai-iltana tänne saavuttuamme menin ensi töikseni yhden hotellin yhteydessä olevaan saunaan. Siellä on harvoin ketään iltaisin ja sainkin olla ihan yksin. Hinta on kyllä täkäläisittäin aika kova, noin 6 euroa, mutta kyllä kannatti kolmen päivän matkustamisen ja vedettömien majapaikkojen jälkeen.

Tänään perjantaina istuimme koko päivän pitämässä vuosikokouksen ensimmäistä päivää. Huomenna lauantaina ja sunnuntaina suuntaamme koko työntekijäporukalla noin 100 km:n päähän Terelzin luonnonpuistoon virkistysviikonloppuun, tällä kertaa hotelliin. Syksyllä yövyimme jurtissa. Vuosikokous jatkuu maanantaista ehkä torstaihin täydet päivät. Iltaisin pitäisi ehtiä etsimään Zavhanin asuntoni remonttiin tarvittavia juttuja kuten boileri, tapetit, toimiston ovien lukot, Tamsien asunnon oveen lukko jne jne.

Ja huomiseksi on luvattu lumisadetta!