Tassa nyt lupaamani jatko-osa matkasta Zavhaniin 13.3.09. (Klikkaamalla kuvaa naet sen vahan suurempana. Palaa sen jalkeen tekstiin paluu-nappaimella.)
Yovyimme siis Tariatissa ja sielta lahdettyamme lumen maara vaheni lahes olemattomiin. Tassa tie oli niin hyva, etta paastelimme 80 km/h vaikka olikin ”nimismiehen kiharaa” melkoisesti.
Joen jaalla olisi olleet loistavat luistelukelit.
Meidan naisten mielesta tassa maisemassa (kohtuullisessa pakkasessa!) ihan selvasti nakyi vahan vihertavaa… vaikka miespuolinen matkaseuramme vain nauroi sille.
Oli hienoa nahda oikea paimentolaisten laumojen muutto kevatlaitumille.
He tekevat matkaa 5 paivaa, noin 20 km paivassa.
Harkien vankkureilla kulkevat jurtat, joihin he ilmeisesti majoittuvat aina yoksi. Ajoimme autolla vahan aikaa hitaasti laumojen valissa kun isoa lammaslaumaa ajettiin tieta myoten.
Siitä ”vihertavasta” kuvasta tahan olisi ollut ilman kuvaustaukoa noin 5 minuutin ajomatka – ja maisema muuttui aivan ”Lapiksi”. Tasta alkaa Zavhanin laani. Tsetserlegistä Uliastaihin ei mene suoraa tieta vaan pitaa ajaa melkoinen mutka pohjoisen Tosontsengelin kautta.
Voisiko tama kuva olla yhta hyvin Lapista?
Tassa alkoi olla jo sen verran pehmeaa lunta ja tuuli peittanyt ajoreitin melkein kokonaan, etta tuli lumiralli mieleen. Mongoliassa yksi ajosaanto onkin: ”seuraa sahkopylvaita”. Aina ne jonnekin kylaan tai kaupunkiin paatyvat – vaikkei valttamatta siihen mihin piti. Toinen keino on tietysti ilmansuunnat: Jos kartan mukaan pitaisi menna koilliseen, niin yritetaan auringon avulla hahmottaa suurin piirtein oikea suunta.
Bussi oli tainnut hajota taipaleelle eika puurekka paassyt ohi. Naimme alas kaartavista jaljista ja joen reunaa ajavasta pikkubussista, etta tuolta sita on mentava. Joten ei muuta kuin melko jyrkkaa rinnetta suoraan alas.
Siella yrittivat valilla hartiavoimin tyontaa linja-autoa taaksepain ylamakeen!
”Tunturin” laella vastaan tuli toinen pikkubussi, jolle annoimme reilusti tieta – ja silti kuski ajoi bussin sivuun ja upposi pehmeaan lumeen. Matkustajat ulos ja tyontamaan. Nama deeli-pukuiset miehet ovat bussin matkustajia.
Alhaalla kiiltaa joen jaa. Joet eivat taalla koskaan ole niin leveita kuin milta ne talvella jaapeitteisina nayttavat. Alkutalvesta vesi vain puskee aina uuden jaan paalle ja jaa leviaa laajemmalle.
Tuossa lukee Uliastai Hot eli Uliastain kaupunki.
Ja tuolla etaalla vuorten juurella se sitten on! Toisen paivan ajoaika ruoka-taukoineen oli tasan 9 tuntia, joten yhteensa matkustettiin (yopymista lukuun ottamatta) 13 tuntia. Tie oli monin paikoin hyvin paljon parempi kuin mita oltiin osattu odottaa.
Seuraavissa kirjoituksissa on taas enemman tekstia ja vahemman kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti