Koska kuvat kertovat enemman kuin tuhat sanaa, niin laitan tahan kuvakertomusta matkastamme. Jottei sivun avautuminen kestaisi maarattoman kauan, tulee tama kuvakertomus kahdessa osassa.
Lumiauroja ei siina kaupungissa ole, joten saan seljettya koululaiset maarattiin luokittain lapiot kourassa hakkaamaan kovettunutta lunta kaduilta.
Oikeastaan lumisella arolla kirkkaassa auringossa ajaminen oli talven kelivaihtoehdoista ehka paras mahdollinen.
Arollahan ajetaan siella missa jalkia nakyy ja lumessa ne yleensa nakyvat hyvin.
Kahvitauko pidettiin "kestikievarissa". Meille keitettiin vetta tassa kamiinan vadissa, silla
kuumaa vetta ei yleensa ole saatavilla. Joka paikassa on tarjolla valmista kuumaa maitoteeta. Meilla sen sijaan oli omat pikakahvit ja teepussit mukana. Vedesta ei pyydetty maksua lainkaan, mutta maksoimme siita 500 tugrukia eli noin 0,25 e.
Emanta alkoi valmistaa ruokaa leikkaamalla ensin luut irti lampaanruhon puolikkaasta. Poydan takana on "lavitsa", jolle matkaaja voi kallistaa paansa siskonpetin tyyliin.
Valilla tie meinaa havita nakyvista kokonaan.
Nailta oli peravaunun vetoakseli katkennut ja jaatyneet lampaanruhot olivat levinneet arolle.
Pysahdyimme yoksi toiseen "kestikievariin" ja nukuimme talla siskonpedilla (raitoihin nahden
poikittain). Onneksi yon aikana ei tullut muita matkaajia, joten tilaa riitti. Peti jatkuu viela pari metria tasta vasemmalle.
Aamulla piti seitseman aikaan kipittaa hyvin kylmassa saassa tuohon pikkutonoon, joka toimitti wc:n virkaa. Siis lautalattiasta vain puuttuu pari lautaa ja alla on syva kuoppa... Matka jatkuu seuraavassa kirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti