"Kotikatua" pankissa - kuvien kera

3.4.09 Nyt sain laitettua kuvia tämän stoorin höysteeksi. Ulaanbaatarissa Ninan asunnossakaan, jossa yövyn, ei laajakaistayhteys aina toimi, mutta juuri nyt onnistui! Kuulin tuosta tv-sarjasta vielä, että se kaiken lisäksi lähetetään uusintana illalla kymmenen aikaan! Alla oleva teksti on siis jotakuinkin ennallaan.
------

Lupasin edellisessa jatkaa matkakertomusta... Yritin sita jo pariin kertaan, mutta taalla Uliastain postin nettihuoneessa on niin hitaat yhteydet ja paljon virus- ym. ongelmia, etta taytyy jattaa kaikkien kuvien laittaminen ensi viikkoon. Otan silloin tietokoneeni mukaan Ulaanbaatariin kun kaymme lentaen johtokunnan kokouksessa.

Yksi hassuimmista piirteista, joihin olemme taalla Uliastaissa törmänneet, on tuo otsikon juttu. Televisiosta tulee keskipaivalla - ilmeisesti joka paiva - korealainen "kotikatu" tai "kauniit ja rohkeat + salatut elämät", jota katsotaan joka paikassa. Joka paikassahan tietysti on televisio ja se on aina auki. Meidän pankissamme tv on tyontekijoiden selan takana kassakaapin päällä. He siis eivät kaikki voi katsoa sitä, koska asiakkaita on aina. Mutta asiakkaiden puolella saattaa istua tusina taysin asiattomia ihmisiä - vain katsomassa sarjaa!





Tässä postissa joka on nettiä lukuunottamatta hyvin hiljainen paikka, istuvat kaikki kirjanpitäjää myoten kaaressa katsomassa sarjaa koko sen tunnin kun se tulee. Ja sen jälkeen lyödään ovet joka paikassa kiinni ja lähdetään tunnin ruokatunnille... tai puolentoista... tai kahden tunnin! Arhangaissa ei pankkisalissa ole televisiota eivätkä kaupat puolillaan katsojia, vaikka on samat kanavat.

Toimistoamme remontoidaan parhaillaan ja joudumme kulkemaan rakennustarvikeliikkeissä. Tänään maalikauppa oli puolillaan väkeä - yhdelläkään ei ollut asiaa liikkeeseen - suurimmaksi osaksi murrosikäisiä tyttöjä tuijottamassa tuota sarjaa televisiosta. äToisessa rakennustarvikeliikkeessa, jonne jouduimme palauttamaan homeisen oven (!), sanottiin, etta tulkaa hakemaan rahat tunnin kuluttua - koko sakki istui television edessa.

Niin, syy siihen, etta ylipäätään joudun käyttämään nettia postissa on, etta minulla ei ole viela asuntoa ja Tamsien asuntoon (joka meilla onneksi kyllä on jo käytössämme, vaikka he muuttavat vasta kes'kuussa) saadaan laajakaista vasta huhtikuun puolella. Jotakin tarvittavaa osaa ei ole ennenkuin silloin. Muuttoautoni on saapunut tänään perjantaina Arhangaihin ja saattaa hyvalla onnella olla täällä jo lauantaina iltapäivällä.

Tämä kaupunki elää noin klo 10-18 - paitsi tietysti tv-ohjelman ja ruokatunnin aikaan. Jos jotain aikoo saada tehdyksi virastoissa, pitää yrittää tehda se 10 ja 12 välillä. Silloinkaan ei meinaa tavoittaa juuri ketään. Iltapäivällä alkaa jo olla toivotonta. Parhaita työntekijöitä (anteeksi, miehet!) täällä näyttävät olevan naiset. Poliisirouva, jolle kavin ilmoittautumassa, oli tehokas ja ystävällinen ja avulias (kun vihdoin kolmantena päivänä saimme hänet kiinni). Notaari, lakimiesnainen, jonka kanssa jouduimme valitettavasti asioimaan vuokrasopimuksen purkamisen yhteydessa, oli erittain fiksu, nopea ja asiallinen. Jopa toimiston neljästä remonttihenkilöstä naiset (2) ovat ne, jotka tekevät koko ajan tehokkaasti ja ajattelevatkin tehdessään! Täällä on ylipäätään erittäin hyvia remonttinaisia. Sääli vain, etta palkka, jota joudumme heille maksamaan raskaasta työstä, on meikäläisen mittapuun mukaan "syntisen" pieni, 5-7 euroa päivältä! Emme kuitenkaan voi sotkea tyomarkkinoita maksamalla reilusti yli tämän paikkakunnan tason. Ja mina kun ole ikina rakentanut enka remontoinut ikina mitaan - en edes katsonut vieresta - joudun tekemään päätöksiä milloin mistäkin. Onneksi on Sanna paikalla, joka on tässmaassa jo valvonut muutamankin remontin.