Maalaisjärki ja lämmitysjärjestelmä

Ennen tähän maahan tulemista olin aina ajatellut, että ”maalaisjärki” on jotain sellaista, joka esiintyy luonnostaan kaikissa ihmisissä. Siis jotenkin siihen tyyliin, että kukin omassa elinympäristössään keksii asioihin ja ongelmiin juuri siinä ympäristössä sopivimmat ratkaisut – automaattisesti, luonnostaan. Kyllä sitä varmaan täälläkin tapahtuu, mutta meikäläisen suomalaisen maalaisjärjen näkökulmasta häkellyttävän monessa tilanteessa sitten taas ei.

Olen juuri nukkunut reilut 14 tuntia, sunnuntain iltapäivästä maanantaiaamuun. Syy siihen on, että edellisen yön (lauantain ja sunnuntain välisen) olin omalla vapaaehtoisella vuorollani pitämässä seurakuntamme uutta toimitilaa lämpimänä. Miksi ihmeessä? Siksi, että tässä maassa, jossa on pakkasta – ainakin öisin – vähintään 6 kk vuodesta, on seurakuntamme pienen ja vaatimattoman talon lämmitysjärjestelmän pieni vesisäiliö asennettu – katolle! Talon päädyssä on erillinen lämmityshuone, jossa on niin pieni – puilla tai hiilillä lämpiävä – lämmityskamina, että puita pitää lisätä 30-40 minuutin välein, ehkä 50 minuuttiakin riittäisi. Siinä ajassa ehtisi välillä torkahtaakin, mutta kun ei voi… Pienestä säiliöstä pattereihin kiertävän veden paine on sen verran huono, että se ei ilmeisesti riitä kuljettamaan riittävän lämmintä vettä talon toiseen päähän. Niinpä pitää 15-30 min. välein laittaa töpseli hetkeksi seinää. Se käynnistää moottorin, joka ilmeisesti jotenkin puskee lämpimän veden kovempaan vauhtiin. En tiedä, onko tässä selityksessä mitään järkeä tai onko asia tarkkaan ottaen edes ihan juuri näin. Lopputulos kuitenkin on, että joka ainoa yö jonkun täytyy olla lämmittämässä. Toistaiseksi päivälämpötila on ollut sen verran yli nollan – ja aurinko paistaa rakennukseen ja säiliöön koko päivän – että päivällä ilmeisesti selvitään vähemmällä. (Vietin siis yöni tässä viileässä huoneessa seuranani Raamattu, mongolian kielen kirja, tietokone, viikon vanha Hesari ja evästä. )

Pikkuruisella seurakunnalla ei mitenkään ole varaa palkata vähintään kahta lämmittäjää. Vaikka hyvin moni tässä maassa tekee 7 pv/vk työtään paljon alle minimipalkan suuruisella palkalla, olisi seurakunnan pakko maksaa minimipalkka. Aasian korkeimman inflaation (30%) maassa se on juuri nostettu 140 000 tugrukiin. Se on vain vähän alle 100 euroa, mutta täällä iso raha.

Olemme suomalaisten kesken yrittäneet miettiä tunnemmeko ketään Suomesta, joka osaisi ja haluaisi tulla esim. ensi kesänä tekemään paremman ratkaisun – ja toisi tarvittavat tavarat mukanaan! Nimittäin koko tämä onneton lämmitysjärjestelmä oli suunniteltu ja tilattu sinä aikana viime kesänä kun yhtään suomalaista ei ollut kolmeen kuukauteen paikalla.

Niinpä ainakin toistaiseksi on päädytty ratkaisuun, jossa seurakunta on palkannut yhden lämmittäjän, joka tekee kaikki päivät ja joka toisen yön. Seurakuntalaiset tekevät itse vapaaehtoisina vuorollaan sen joka toisen yön klo 18-9. Me ulkomaalaiset tietysti haluamme näyttää esimerkkiä ja olemme kirjoittaneet nimemme listaan. Vuoron ei pitäisi osua kohdalle kuin korkeintaan kerran kuussa.

Meillä Suomessa jo pelkkä maalaisjärki olisi varmaankin sanonut, että vesisäiliö pitää asentaa sisälle tai omaan kunnolla lämpöeristettyyn ”mökkiin” katolla, jos tarvitaan painetta. Ja että lämmityskaminan pitää olla sellainen, että se varaa lämpöä eikä syydä sitä harakoille. Puhumattakaan, että insinöörit olisivat tienneet asiat oikein. Täälläkin ovat olleet insinöörit asialla, mutta lopputulos on vähintäänkin omituinen. Talohan ei ole itsessään uusi. Se on vanha hirsitalo (ei kannata sielunsa silmillä nähdä suomalaista hirsitaloa – uutta tai vanhaa!), josta naispuolisen rakennusinsinöörin valvonnassa tehtiin seurakunnan toimitila. Sitä en tiedä, osallistuiko hän lämmitysjärjestelmän suunnitteluun. Kauniit hirret hän kuitenkin vaati ulkoverhoiltavaksi tiilillä kuulemma hirsien huonon kunnon vuoksi. Eikä hän myöskään sallinut isompaa kokoustilaa, koska sanoi, että nykyisen kokoustilan viereinen seinä on kantava seinä. No, senhän sanoo maalaisjärkikin, ettei kantavaa seinää voi purkaa.

Monen monituista kertaa eri tilanteissa olemme – suomalaiset keskenämme – puhisseet mielestämme aivan ilmeistä maalaisjärjen puutetta. Täällä ollaan monin tavoin ”hetken lapsia” eli tehdään niin kuin ensimmäiseksi juolahtaa mieleen pysähtymättä pohtimaan vaihtoehtoja ja eri näkökulmia.

Aamun punertavassa valossa oli kiva mennä kotiin tuohon taloon, jonka pääty on keskellä. Ja - kuten huomaat - lumista ei ole kuin muisto vain! Tänään on tuulinen hiekkamyrskypäivä.