Aroa, vettä (ei), kalaa, lihaa...

Eilen ja tänään olimme kuuden hengen porukalla 120 km:n päässä Undur-Ulaanissa tukemassa sikäläistä luterilaista seurakuntaa, tämän Tsetserlegin seurakunnan työn tuloksena syntynyttä. Illalla oli pari kokousta ja aamulla vielä lisää opetusta ja samalla lapsille omaa opetusta. Sain myös vähän harjoitusta arolla ajamisesta, sillä ajoin noin puolet paluumatkasta. Auto on vanha jonkun sortin Pajero, siis maastoauto. Sillä suunnalla oli lunta enemmän kuin täällä, joten laitoimme nelivedon päälle. Välillähän tie on myös pehmeää hiekkaa tai multaa. Aurinko lämmittää päivällä maanpinnan pehmeäksi vaikka öisin onkin pakkasta 10 asteen tienoilla. Suurin osa matkaa ajetaan 40 km tunnissa pehmeän arotien kuoppaisuuden vuoksi. Ja se 40 kilometriäkin tuntuu kovalta vauhdilta! On myös melko mukavaa, kun isomman auton tullessa vastaan ”yksikaistaisella” tiellä, voi itse aina poiketa tiestä sivuun – samanlaista aroa se on pitkät matkat molempiin suuntiin. En lainkaan käsitä, miten paikalliset tietävät, mitä ”tietä” pitää mennä kun tulee ”risteyksiä” vastaan. Ilman paikallisia täällä ei ajamisesta tulisi mitään, koska oikeasti arolla ei ole teitä tienviitoista nyt puhumattakaan. Tosin tuossa lähellä parinkymmenen kilometrin päässä on jokunen kilometri loistavaa upouutta tasaista asfalttitietä, jota pystyi ajamaan lähes 100 km/h.

Pari päivää ennen reissua tässä talossa alkoi putkiremontti. Jotain vesiputkia vaihdetaan, josta seuraa, että ei tule vettä. Työn on ilmoitettu kestävän 5.11. asti. Mielenkiintoista on, että kun yhdessä talossa pitää katkaista vesi, se katkeaa automaattisesti koko seudulta - viikoksi! Vesijohtojärjestelmässä ei ole montaakaan ”sulkua” niin kuin meillä. Suomessahan suljetaan esim. yhden rappukäytävän vesi tarvittavaksi ajaksi – eikä koskaan viikoksi! Täällä menee vesi koko kulmakunnalta. Kävin nyt illalla ämpärin ja 5 litran kanisterin kanssa ensin yhdessä naapuritalossa kysymässä kampaamosta, sitten toisen talon kaupasta ja lopuksi kolmannen kerrostalon apteekista. Ei ole vettä missään! Apteekin rouvat ehdottivat, että hae wc:n vesi purosta, ja ota pesuvesi patterista. No, mun pattereissa ei ole sitä tarvittavaa hanaa, jonka kautta vettä voisi ottaa.

Ei auttanut muu kuin kävellä Päiville kanistereiden ja pullojen kanssa. Hänellä ollut siivoojatyttö kantoi 10 l vettä minulle asti kun oli menossa tästä ohi joka tapauksessa, itse kannoin noin 13 litraa. Sitten kaikki keinot käyttöön veden kierrättämiseksi. Tiskaan joka tapauksessa pienessä pesuvadissa ja huuhtelen toisessa, joten tiskivesi menee wc:n huuhteluun, huuhteluvesi säästetään seuraavaan käsienpesukertaan tai kukkien kasteluvedeksi ja loppu taas wc:n huuhteluun jne. Pisaraakaan ei nyt kaadeta hukkaan. Ja seuraavat päivät täytyy käyttää hyväksi kaikkien muiden paikkojen wc:t… esim. huomenna seurakunnan vaatimattoman uuden talon aitauksen nurkassa oleva puucee.

Tällä viikolla kävi puolikuuro ”kalaukko” myymässä meille ulkomaalaisille saamiaan kaloja. Hän oli jotenkin aikanaan löytänyt täältä (vuoden alussa Suomeen palanneen) suomalaisperheen asunnon, jossa nyt asuu Päivi. Kun siitä asunnosta oli ennenkin ostettu kalaa, hän jatkoi samalla ovella käymistä. Päivi sitten kertoi ukolle, mistä muualta löytyy kalasta kiinnostuneita asiakkaita, joten minäkin tein eteisessäni kaupat näistä kahdesta kalasta yhteensä 4 eurolla. Siivosin ne saman tien (silloin tuli vielä vettä!), panin uuniin ja hyvää oli. (Euron kurssi muuten on yleisen kurssikehityksen mukaisesti laskenut myös täällä valtavasti.)

Tässä pari kuvaa työnteosta. Pihan tai jalkakäytävän osan päällystäminen sementillä on paljon edullisempaa kuin asfaltilla – ja sen voi tehdä kätevästi kuka tahansa.

Satuin hallin ovelle kun lampaiden ruhoja lastattiin kuorma-auton lavalle. Lihankantajilla on kaikilla siniset ”sadeasut” suojanaan, ja kuorma-auton lavalla on ruhoja varten oma osasto, pressu, jonka reunat käännetään lihojen suojaksi.