Tässä maassa elämä on rankkaa muutenkin ja joskus sääolosuhteet aivan hirveät. Toukokuun viimeisen viikon alussa maan itäisissä osissa oli odottamaton raju lumimyrsky. Myrsky kesti vain pari tuntia, mutta sai aikaan hirveää tuhoa. Kun kaikki uhrit eri puolilta kahta maakuntaa oli löydetty (UB:sta lähetettiin helikoptereita etsintöihin), oli kuolleiden määrä 51. Monet yksinkertaisesti paleltuivat kuoliaaksi. Tuulen voimakkuus oli 32-40 metriä sekunnissa ja lunta oli tullut taivaan täydeltä. Uhrit olivat pääasiassa eri puolilla maaseutua eläimiään paimentamassa olleita – ja monet heistä lapsia, kevään myötä kevyesti pukeutuneita. Monia jurttia tuhoutui. Kokonainen karjalauma (noin 600 eläintä) syöksyi tuulen mukana jokeen ja hukkui sinne, lehmiä, vuohia ja lampaita. Saman tien joen vedestä tuli käyttökelvotonta kunnes ruhot on saatu siivottua pois. Osa eläimistä oli hiljattain poikinut, ja omistajat yrittivät syöttää noin 200 pientä eläintä pulloilla, kun emoja ei yhtäkkiä ollutkaan. Myrskyseutu on tasaista aluetta, jossa mikään ei pysäytä tuulen etenemistä.
Viime torstaina kuulin apulaiseltani, että hän suunnittelee miehensä kanssa muuttoa Tsekin tasavaltaan, koska siellä on töitä televisiotehtaassa. Heillä on kaksi pientä lasta, jotka äiti lähetti maalle vanhempiensa luokse jo toukokuun lopulla. Silloin hän lainasi minulta digitaalista
kameraa saadakseen lapsista kuvia ”koska he ovat poissa kotoa 3 kuukautta”. Nyt sitten kuulin sen varsinaisen totuuden: vanhemmat lähtevät ehkä jo heinäkuussa Eurooppaan – eikä se ole mikään pikamatka. En tiedä mikä tv-tehdas on kyseessä, mutta heillä on siellä jo mongolialaisia ystäviä, jotka ansaitsevat 600 eurosta ylöspäin. Ja työsopimukset tehdään – neljäksi vuodeksi! Samanmittainen sopimushan minullakin on, josta on reilut 3 vuotta jäljellä. Mutta minä olen itse valinnut sen. Surullisinta on, että he kokevat, että lapsia ei voi ottaa mukaan ainakaan heti. Ehkä vuoden kuluttua…Näillä ihmisillä ei ole tulevaisuutta Mongoliassa. Apulaiseni mies on rakennuksilla töissä, hän itse on osapäiväinen opettaja. Hinnat nousevat koko ajan, palkat eivät. Niillä tuloilla ei yksinkertaisesti elätetä perhettä puhumattakaan että voisi haaveilla kerrostaloasuntoon muuttamisesta. Jurtta-alueilla kun ei ole muuta kunnallistekniikkaa kuin sähkö. Yöt ovat kylmiä noin 9 kk vuodesta, jolloin on herättävä yöllä lisäämään puita tai hiiliä kamiinaan. Vesi on kannettava joko läheltä tai kauempaa – ja myös kannettava ulos. Jurtta on aitauksen sisäpuolella ja jossain aitauksen kulmassa on huussi.
Mongolialaiset vihannekset ovat tulleet kauppoihin. Täällä niitä todella arvostetaan paljon enemmän ja pidetään turvallisempina kuin koko talven tarjolla olevia kiinalaisia. Tomaatti, kurkku, lehtisalaatti ja retiisit olivat tämän viikonlopun kevennysruokaa. Kielikoulun opettajatkin suosittelevat, ettei pidä juurikaan syödä kiinalaisia vihanneksia ja hedelmiä. Niiden puhtauteen ja turvallisuuteen kun ei voi luottaa.
Vuorilla kävellessä törmäsin villiin raparperiin. En tiedä kasvaako sellaista Suomessa, ehkä. Itse en ollut tullut koskaan ajatelleeksi, että se voi kasvaa villinäkin. Tosin varret ovat max. 15 cm mittaisia, mutta keräsin niitä kuitenkin vähän ja tein pienen raparperikiisselin. Ja käki on kukkunut joka kerta viimeisen parin viikon aikana kun olen päässyt
kaupungin ulkopuolelle. 
Alla muutama kuva. Vasemmalla kaupungin keskusta näkyy hämärästi (jos klikkaa kuvaa isommaksi) oikeassa yläosassa. Tämä on nykyisen helpoimmin saavutettava ulkoilualueeni. Oikealla näkyy, miten metsät vähitellen häviävät kun ylhäältäkin kaadetaan kaikki puut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti