Apulaiseni Bormaa kävi taas torstaina. On aivan mainiota saada (yrittää) puhua kaikessa rauhassa ihmisen kanssa, joka osaa toistaa omat sanomisensa hitaammin ja selvemmin. Johan tässä jotain osaan minäkin selittää ja kertoa, mutta en käytännössä koskaan ymmärrä mitään paikallisten sanomisia ensimmäisellä kerralla – enkä usein toisellakaan! Eivätkä useimmat heistä osaa toistaa hitaammin ja selvemmin. Yli 70-vuotias vuokraemäntäni sen sijaan toistaa kovemmalla äänellä!!
Oltiin siis mongoliystäväni kanssa taas ulkoilemassa minulle uudella alueella. Mentiin bussilla niin pitkälle kuin päästiin. Tässä kulttuurissa on vielä voimassa erittäin kaunis piirre: vanhempien ihmisten kunnioitus. Bussit ovat yleensä aina täynnä. Jokainen tietysti istuu, joka paikan saa. Mutta jos nuoremman istuvan ihmisen lähelle ilmestyy selvästi iäkkäämpi ihminen, nousee tuo nuori kiireesti ylös ja antaa paikkansa. Siinä ei hetkeäkään mietitä eikä katsella muina miehinä ikkunasta ulos. Pikemminkin nuoren henkilön kasvoilla on ilme, joka melkein sanoo: anteeksi, etten vielä nopeammin huomannut nousta ylös. Minua kolme vuotta vanhempi ystävänikin sai tämän kohtelun, ja todistin vastaavaa useamman kerran tuon yhden bussimatkan aikana niin kuin aina bussissa.
Päätepysäkiltä lähdimme taas kävelemään ensin tietä myöten. Se oli täkäläisittäin täysin normaali eli hyvin kuoppainen hiekkatie. Ohitsemme ajoi pieni kuorma-auto, joka pysähtyi hetken päästä ja kutsui meidät kyytiin. Ohjaamossa istui jo 2 miestä eikä paikkoja enempää ollutkaan. Ei kun sisälle vain, ystäväni melkein toisen miehen syliin ja minä kirjaimellisesti ystäväni syliin poikittain. Hyvä että saatiin ovi kiinni. Onneksi he kääntyivät tieltä sivuun aika pian, sillä en olisi kestänyt siinä omituisessa ja lähes akrobaattisessa asennossa niitä kuoppia juuri pitempään. Loppumatka metsän lähelle päästiin tavallisella autolla, itse asiassa puoli matkaa rinnettäkin ylös. Kuvia alla.
Säitä on taas pidellyt. Torstaina oli kunnollinen hiekkamyrskypäivä. Perjantaiaamuna satoi lunta ja päivä oli kirkas ja kylmä, + 5 C. Illalla oli pakko kaivaa talvitakki uudelleen esille. Ei eilistäkään päivää voinut lämpimäksi sanoa. Ne huhtikuun puolelle osuneet jopa helteet olivat ilmeisesti aivan poikkeuksellisia ja nyt ollaan taas normaalitilassa.
haluat nähdä sen suurempana.Täällä kevät kuulema jatkuu meidän koko kesäkuun. Kesä heidän mielestään alkaa vasta heinäkuun alussa ja kestää noin kaksi kuukautta. Kuukausien nimethän eivät synnytä mitään odotuksia säiden suhteen niin kuin meillä; ne on vain numeroitu 1-12. Joten – koska olen Suomessa lomalla heinäkuun – pääsen ehkä kokemaan täkäläistä kesää vasta elokuussa.
Herrasmies pienestä asti - sisko vesitonkkien päälle ja menoksi!
Oikealla: kävelyretken alusta, tämä on kesämökkialuetta kaupungin lähellä.
Ystäväni totesi, että tällä alueella ei asu köyhiä, koska metsässä on irtonaista puuta maassa. Kenenkään ei tarvitse kerätä sitä sieltä. (Pahoittelen kuvien sijoittumista sivulle miten sattuu. En tiedä onko bloggerissa jokin keino saada kuvat sijoittumaan tiettyihin kohtiin.)



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti