Yleisesti ihmisillä ei ole kodeissan viherkasveja. Minä taas pidän kasveista ja olen ostanutkin muutaman kaupasta. Siis en mistään hienosta kukkakaupasta tai marketista, vaan pienestä lähes kioskista, joka on meidän lähimarketin yhteydessä. Niiden kasvien ’multa’ on jotain hiekan ja saven sekaista eivätkä kolme kasviani näytä mitenkään hyvinvoivilta monen kuukauden jälkeen. Sitten kävin amerikkalaisen naisen asunnossa, joka oli täynnä viherkasveja! Täytyy sanoa, että olin kateudesta vihreä. Häneltä sain pelargonian ja jonkin toisen kasvin pistokkaat. Eräästä kukkakaupan tapaisesta löytyi ’multaa’. Kilon pussi rutikuivaa multaa, jossa on paljon heinää, tikkuja ja kiviä, maksoi noin 0,45 e. Lisäksi sain opiskelukaverilta juorun ja jonkin toisen kasvin pistokkaat. Heillä kasvit olivat asunnossa, kun he muuttivat sinne. Tämä maahan on ruohoaroa, kiveä ja hiekkaa eikä sateita ole kuin joskus vähän. Ei ole mikään ihme, ettei täällä ole laajamittaista viljelyä. Tosin kuulin, että yksi amerikkalainen nainen tekee oman multansa pihan kompostissa. Mutta sitä tehdäkseen täytyy tosiaan olla kotoisin jostain muualta kuin tästä maasta!
Kielikoulussa oli jännä episodi viime viikolla. Talvilukukausi päättyi ja kevätlukukausi alkoi. Toinen opettajamme, se koulun paras, sanoi, että rehtori tulee luokkaan (siis meitä on 3 henkeä luokassa) keskustelemaan, jos meillä on jotain sanottavaa tunneista. Rehtorinainen tuli, ja sanoi, että hän on huomannut, että te olette joskus myöhässä. Sopisiko teille paremmin, jos tunnit aloitettaisiin myöhemmin. Minulle tietysti sopii aina, koska olen illanvirkku. Mutten uskaltanut innostua, koska en tiennyt, miten korealaiset ystävät suhtautuisivat. Ehdotin, että jos aloitettaisiin 9.30 nykyisen 9 sijaan. Rehtori ei innostunut. Vähän ajan päästä kävi ilmi, että itse asiassa kyse ei ollut ollenkaan meidän myöhästymisistämme vaan siitä, että hän halusi sen koulun parhaan opettajan koulun hallinnon töihin aamusta klo 8-10.30. Joten meille suoraan ehdotettiin, että voisimmeko aloittaa ma, ke ja pe klo 10.30. Siis suorastaan anottiin. Minulle se ei käy keskiviikkoisin, mutta hän ilostui kovasti jo kahdesta päivästä viikossa.
Täällä sopimukset eivät läheskään aina pidä. Sovin tuon seinävaatteen tuojan kanssa, että hän tulee maanantaina (eli eilen) klo 15 toimistolle, koska en puhu vielä riittävästi kieltä. Menen toimistolle ja 14.45 pyydän työkaveria soittamaan, että tuleeko henkilö paikalle. ”Ei hän tänään tule, huomenna. Mihin aikaan sopisi!” Kuulen työkavereilta näitä tarinoita jatkuvasti. Hekin, sujuvasti kieltä puhuvat, sopivat tärkeitä palavereja tärkeiden ihmisten kanssa ja moneen kertaan toistavat, että toimistolta lähdetään lakimiehen luokse vaikkapa tiistaina klo 10. Kyse ei siis voi olla kielitaidon puutteesta ja väärinymmärtämisestä. Kun aika koittaa, kumpaakaan ei näy paikalla. Soitettaessa toinen sanoo, ettei nyt ehdi, ja toinen ei vastaa puhelimeen. Kumpikaan ei ilmesty myöskään lakimiehen luokse suoraan. Täällä todella suhtaudutaan kovin eri tavalla lupauksiin ja niistä kiinni pitämiseen. Eikä edes ilmoiteta, ettei aiota tulla jonnekin, minne on luvattu tulla.
Tässä on kuvia tältä päivältä, sillä oli harvinaisen selkeä ilma. Kävelin koululta kotiin ja otin kuvia matkalla kotia kohti. Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin (jos klikkaat kuvaa että saat sen suuremmaksi), miten kaupunki laajenee vuorten rinteille jurtta-alueina. Tätä tapahtuu pohjoissuuntaan tosi laajalla alueella, josta suurin osa ei näy kuvassa.
Kielikoulussa oli jännä episodi viime viikolla. Talvilukukausi päättyi ja kevätlukukausi alkoi. Toinen opettajamme, se koulun paras, sanoi, että rehtori tulee luokkaan (siis meitä on 3 henkeä luokassa) keskustelemaan, jos meillä on jotain sanottavaa tunneista. Rehtorinainen tuli, ja sanoi, että hän on huomannut, että te olette joskus myöhässä. Sopisiko teille paremmin, jos tunnit aloitettaisiin myöhemmin. Minulle tietysti sopii aina, koska olen illanvirkku. Mutten uskaltanut innostua, koska en tiennyt, miten korealaiset ystävät suhtautuisivat. Ehdotin, että jos aloitettaisiin 9.30 nykyisen 9 sijaan. Rehtori ei innostunut. Vähän ajan päästä kävi ilmi, että itse asiassa kyse ei ollut ollenkaan meidän myöhästymisistämme vaan siitä, että hän halusi sen koulun parhaan opettajan koulun hallinnon töihin aamusta klo 8-10.30. Joten meille suoraan ehdotettiin, että voisimmeko aloittaa ma, ke ja pe klo 10.30. Siis suorastaan anottiin. Minulle se ei käy keskiviikkoisin, mutta hän ilostui kovasti jo kahdesta päivästä viikossa.
Täällä sopimukset eivät läheskään aina pidä. Sovin tuon seinävaatteen tuojan kanssa, että hän tulee maanantaina (eli eilen) klo 15 toimistolle, koska en puhu vielä riittävästi kieltä. Menen toimistolle ja 14.45 pyydän työkaveria soittamaan, että tuleeko henkilö paikalle. ”Ei hän tänään tule, huomenna. Mihin aikaan sopisi!” Kuulen työkavereilta näitä tarinoita jatkuvasti. Hekin, sujuvasti kieltä puhuvat, sopivat tärkeitä palavereja tärkeiden ihmisten kanssa ja moneen kertaan toistavat, että toimistolta lähdetään lakimiehen luokse vaikkapa tiistaina klo 10. Kyse ei siis voi olla kielitaidon puutteesta ja väärinymmärtämisestä. Kun aika koittaa, kumpaakaan ei näy paikalla. Soitettaessa toinen sanoo, ettei nyt ehdi, ja toinen ei vastaa puhelimeen. Kumpikaan ei ilmesty myöskään lakimiehen luokse suoraan. Täällä todella suhtaudutaan kovin eri tavalla lupauksiin ja niistä kiinni pitämiseen. Eikä edes ilmoiteta, ettei aiota tulla jonnekin, minne on luvattu tulla.
Tässä on kuvia tältä päivältä, sillä oli harvinaisen selkeä ilma. Kävelin koululta kotiin ja otin kuvia matkalla kotia kohti. Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin (jos klikkaat kuvaa että saat sen suuremmaksi), miten kaupunki laajenee vuorten rinteille jurtta-alueina. Tätä tapahtuu pohjoissuuntaan tosi laajalla alueella, josta suurin osa ei näy kuvassa.
Noilla jurtta-alueilla ei tietenkään ole ns. kunnallistekniikkaa. Vanhemmille alueille vedetään sähköjä vähitellen, uusilla laajennuksilla ei ole sitäkään. Vesijohto on joissain paikoin vedetty yhteen vesitaloon, josta asukkaat hakevat vetensä. Muualle vettä kuljetetaan säiliöautoilla, jollaista kuvassa juuri täytetään. En ollut aiemmin huomannutkaan, että kuljen joka päivä tämän täyttöpaikan ohi, sillä en yleensä kulje tällä puolella tietä. 
Tilasin paikalliselta huovutustöiden tekijältä Dolmaalta seinävaatteen jollaisen olin nähnyt jonkun kotona. Hän toimitti sen tänään toimistollemme. Hinta n. 45 euroa. Kukan huopa on pistelty reunoiltaan neulahuovutustekniikalla alustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti