18.4.2008

Huhtikuun helteestä ja vaatteiden teettämisestä

(Kuvia lisätty loppuun 19.4.)
Tällä viikolla on ollut pelkästään lämpimiä päiviä ja tänään niistä suorastaan kuumin +25 C. Ei hätää, se menee kyllä ohi! Huomiseksi lauantaiksi on luvattu noin +6 ja sunnuntaiksi noin -1. Tämä päivä alkoi kauniina. Koulusta toimistolle kävellessä oli helteistä ja suurin piirtein sinisellä taivaalla purjehti kauniita poutapilviä (ainahan meidän ja sinisyyden välissä oikeasti on paksu saastepilvikerros). Poutapilvet ovat muuten olleet harvinaisia ainakin tähän asti. Iltapäivän myötä saapui taas hiekkamyrsky. Ilma muuttui ruskeanharmaaksi, vuoret lähes hävisivät näkyvistä, silmissä tuntui roskaa ja hampaissa rahisi.

Olen hiljattain oppinut, että kaikenlaisten vaatteiden teettäminen on täällä sangen edullista – ja työn jälki on hyvä. Täällä todella vielä osataan tehdä käsin. Tekeillä ovat suorat housut, joiden sovitus on huomenna. Samalla vien ompelijalle samaa kangasta ja teetän siitä jakun. Kangas maksoi noin 0,85 e/m, housujen teettäminen n. 6,5 euroa. Jakun tekemisestä laskuttavat yleensä n. 16 euroa. Kävin tänään kansantorilla hakemassa sen jakkukankaan. Samalla löysin kankaan kevyisiin kesähousuihin ja puseroon, hinta 0,45 e/m. Mitähän kaikkea tässä vielä keksiikään teettää! En ole eläessäni ennen Mongoliaan tuloa teettänyt ainuttakaan vaatekappaletta, joten mittojen mukaan tehdyt vaatteet tuntuvat todelliselta ylellisyydeltä. Tosin ei täältä meikäläisen 176 sentin pituudelle ja 42-44 kokonumeroiselle oikein valmiita vaatteita saakaan. Naiset ovat lyhyempiä ja yleensä kokoa 34-38.

Tulin torilta kotiin – juuri sen hiekkamyrskyn vuoksi – hyvin halvalla taksilla, jota ajoi keski-ikäinen nainen. Aloin jutella hänen kanssaan – tietysti säästä. Hän kertoi, että ennen täälläkin oli tavallista, että talvella on -35 – -40 C, muttei enää.

Huominen ompelijareissu on tarkoitus tehdä kielikoulussa tavatun uuden tuttavuuden, noin itseni ikäisen amerikkalaisen Amandan kanssa. Yleensä kadulta ei näe, että jossakin talossa on ompelimo. Siksi on helpointa mennä jonkun kanssa. Hän sattuu asumaan sen ompelimon vieressä, missä talvella teetin jakkuni deelikankaasta. Siihen ompelimoon mennään kampaamon läpi ja käännytään pienelle käytävälle. Housuompelimooni taas mennään kangas- ja nappikaupan läpi ja portaita alas. Kummassakin ompelimossa työskentelee kolme naista yhdessä ikkunattomassa huoneessa. Eikä kummastakaan ole mitään merkintää ulkopuolella.

Amanda on hiljattain tullut tänne YK:n vapaaehtoisena kahdeksi vuodeksi. Hän on tekemisissä hiv/aidsin leviämisen estämisen kanssa. Hänen mukaansa se ei tässä maassa ole vielä levinnyt läheskään niin pahasti kuin sekä Venäjällä että Kiinassa. Hänen työnsä koskettaa erityisesti prostituoituja, joita kuulemma on tässä kaupungissakin n. 4000, missäpä ei olisi.

Viimeksi kerroin löytämistäni puurohiutaleista. Sitten kuulin, että samoja Raision neljän viljan hiutaleita saa nyt myös tavaratalon ruokakaupasta – ja kolmanneksen halvemmalla kuin mitä niistä maksoin! Ei niitä ennen sieltä ole saanut eikä juolahtanut mieleenkään, että voisi saadakaan.

Ensi viikko on kielikoulusta lomaa, mutta meilläpä sattuu olemaan ensin 2 päivän virkistyspäivät kaupungin ulkopuolella, sitten neljä päivää tämän työkentän vuosikokousta Suomesta tulevan pomon kanssa. Hannan olohuoneessa siis istumme 10 hengen porukalla aamusta iltaan – ja meikäläinen pitää pöytäkirjaa.

19.4.08 Tässä pari kuvaa ompelimosta.


Ei kommentteja: