Tässä kaksi kuvaa sattumoisin jotakuinkin samasta kohdasta otettuna sillalta, jonka ylitän koulumatkallani. Vasemmalla kuva 8.11.07 ja oikealla tänään 13.3.08 alkuiltapäivästä. Yhtäkkiä ilma meni kellertävän ruskeaksi. Törmäsin kotimatkalla kaupassa yhteen toimistomme työntekijään ja kysyin häneltä, mikä ilmassa on vikana. Hän totesi vain, että yleensä keväällä on tällaista! En vielä tiedä, kuinka kauan tätä tulee kestämään. Tämä ei voi olla jurttien savua vaan sen täytyy olla hiekkapölyä. (Oikeasti keskustelu meni näin: Minä: ilma? Hän: yleensä aina keväällä näin. )Otin samalta sillalta useamman kuvan eri suuntaan. Hetki sen jälkeen kun olin ottanut tuon kuvan ja jatkanut matkaani kotiin päin, ilmaantui perääni poliisi. Ja sitten toinen. Halusi nähdä kamerani kuvat. Puhuin vain englantia enkä ’ymmärtänyt’ mitään. Kohta poliiseja oli 4. En oikeasti tiennyt, miksi he halusivat nähdä pienen taskukokoisen digikamerani kuvat enkä aikonut näyttää niitä noin vain. Sitten paikalle ilmestyi englantia puhuva kohtelias ja ystävällinen vartija. Olin kuulemma ottanut kuvia Amerikan suurlähetystöstä! Saisiko hän nähdä kuvani. Kysyin ensin, että missä se suurlähetystö on. En todellakaan ollut vielä tähän mennessä huomannut kulkevani joka päivä sellaisen ohi. Hän näytti tieltä alaspäin ehkä vajaat 100 metriä. (Kuvan oikeassa reunassa näkyy ilmeisesti suurlähetystön parkkipaikkaa.) Kerroin hänelle, etten taatusti ottanut kuvaa suurlähetystöstä, koska en edes tiennyt, että siinä on sellainen. Mutta näytin kuitenkin kuvat, jolloin hänkin uskoi. Seuraavaksi tämä suurlähetystön vartija tai turvamies pyysi saada nähdä henkilöllisyystodistukseni! Olisin voinut kysyä, että mikä oikeus hänellä, suurlähetystön vartijalla, on pyytää sellaista kadulla, joka ei mitenkään ole hänen työnantajansa aluetta, ei edes sen vieressä. Mutta neljän poliisin ympäröimänä katsoin parhaaksi näyttää passini.
Jos ei ilmassa ole kehumista, niin saisinko kehua saunalla, jossa olin viimeksi eilen? En muistaakseni ole laittanut blogiin aiemmin kuvia ’kotisaunastamme’. Käymme Ninan kanssa siellä melko usein. Se on molempien asunnoista noin puolen kilometrin päässä, maksaa nykyisellä kurssilla 2,8 euroa – eikä siellä usein ole ketään muuta samaan aikaan. Hinta sisältää pyyhkeet, saippuan, shampoon ja – hammasharjan! Löylyhuoneen oven korjaamisen jälkeen se pysyy taas kunnolla kiinni ja lämpökin sisällä. Sauna on minulle yksi elämän suuria yksinkertaisia nautintoja ja olen todella kiitollinen siitä, että sellainen on tässä vieressä. Täällä kun ei iltaisin pimeässä ja savussa oikein tee mieli lähteä pelkkää saunaa varten pitemmälle. Saunafirmassa saa myös hierontaa edullisesti, mutta siitä en voi nyt nauttia, koska kylkiluuni hiusmurtuma ei ole vielä parantunut tarpeeksi vatsallaan makaamiseen.
(löylyhuoneen kuva on valitettavasti epätarkka)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti