Edellisen kirjoituksen jälkeen tein kuuden päivän matkan Arhangain maakuntaan Tsetserlegin kaupunkiin. Kirjoitin siitä ystäväkirjeeseen. (Jos haluat saada ystäväkirjeet, ota yhteyttä minuun: aasian_auringossa (at) hotmail.com. Ne saa myös sähköisesti.) Blogin ylläpito on ollut vaikeaa kun nettiyhteys on niin hidas ja ongelmallinen, että en ole päässyt etusivultani uuden tekstin lisäämisen sivulle. Yritän laittaa tähän kuvia julkaisemisen jälkeen, saa nähdä onnistuuko. Kesken kaiken taas yhteyskin katkesi... Sivulta toiselle siirtyminen kestää helposti 3-4 minuuttia, että olkaapa onnellisia nopeista laajakaistoistanne!
Kuukalenterin mukainen uusi vuosi oli 7.2. Tsagaan sar = valkoinen kuukausi, ja sillä nimellä kutsutaan tämän uuden vuoden alkamista. Kielikoulussa oli viikon loma ja ennen lomaa pieni Tsagaan sar -juhla ulkomaalaisille opiskelijoille. Koulussahan opiskelee myös mongolialaisia
nuoria lähinnä englanninkieltä ja turismialaa.. Kaikilla naisopettajilla oli jonkinlainen ’deeli’ yllään. Deeliksi kutsutaan kaikkia paikallisista kankaista paikalliseen tyyliin tehtyjä vaatteita. On arki- ja juhladeelejä, sisä- ja ulkokäyttöön deelejä. Kaduilla näkee deelejä jonkin verran sekä miehillä että naisilla, useimmiten tosin vähän iäkkäämmillä.Yksi opettaja esitti perinteisen tanssin. Kiinalaisen kalenterin mukaan vuodet kulkevat 12 vuoden kierrossa ja jokaista kuvaa oma eläin. Täällä on runo, jossa jokaiselle vuodelle eli eläimelle on oma rivinsä. Meille oli etukäteen jaettu yksi rivi kullekin. Nämä sitten esitettiin vuoronperään juhlassa ja myös laulettiin. 
Lopuksi oli perinteistä ruokaa, joka on sekä juhla- että arkiruokaa: italiansalaatin tyyppistä ’pääkaupunkisalaattia’, bootseja eli pieniä lihapullia vehnätaikinanyytissä höyrytettynä, tuoresalaattia ja lämmintä tyrnimarjamehua. Tyrnipensas kasvaa Mongoliassa (olin aina luullut, että se kasvaa vain meren rannalla, koska Suomessa taitaa olla niin!) ja tyrnimehua on saatavana lähes jokaisessa kaupassa, samoin tyrni-vitamiinikarkkeja. Lisäksi tyrniä käytetään ainakin käsivoiteisiin.
Yksi neljästä kurssikaverista joutui lähtemään kotiin Koreaan äidin sairauden vuoksi. Samalla hän lopetti, sillä olisi muutenkin palannut kotiin maaliskuun lopussa. Hänen aikomuksensa on palata maahan ehkä ensi vuoden kesällä. Mutta hän oli myös iloinen päästessään pois, koska hänen aikansa täällä on ollut tosi rankkaa – ja eniten omien työtovereiden vuoksi! Toinen kurssikaveri on sitä mieltä, että tämän edellisen pikkuruisessa seurakunnassa seurakunnan johtajan vaimo on luonnehäiriöinen ja siitä johtuivat vaikeudet, joita hyvin viehättävä ja miellyttävä tyttö joutui kokemaan. Lisäksi hän asui ensimmäiset kolme kuukautta ei-uskovien mongolityttöjen kanssa – eikä sekään ollut helppoa korealaiselle kristitylle.
Viime enkuntunnille seurakuntaan tuli neljä, koska oli uuden vuoden juhlan viikko. Heistä kaksi oli pappoja, jotka eivät käy seurakunnassa ja ovat vähän hitaita vieraan kielen kanssa. Joten kerrattiin iloisesti siihen asti opiskeltua. Tällä viikolla ei ollut tuntia matkani takia, ei myöskään ensi viikolla. Saa nähdä, muistavatko tulla seuraavalla.
Viimeisin joulukortti tuli matkan aikana – oli käynyt Thaimaassa, vaikka osoite oli kaikin puolin oikein, samoin yksi Suomesta tullut kirje, jossa oli tietokoneelta tulostettu osoitetarra. Eivätkä nämä olleet edes ensimmäiset sitä kautta tulleet! Miten mahtaa Suomen Posti lajitella tähän ilmansuuntaan lähtevät kirjeet…
Pakkasia pitelee edelleen. Päivä pitenee ja aurinko paistaa, ja jotenkin sitä luulee, että on keväisempää, mutta ei vain ole. Tänään iltapäivällä oli vain -10 C. Toisen villapuseron olen voinut jättää pois untuvatakin alta, mutta hatut ja rukkaset ovat edelleen täysin tarpeen. Zavhanissa (1000 km länteen), jonne lähdetään Sannan kanssa huomenna, voi olla kylmempi, joten on otettava kunnon vaatteet mukaan.
Kuukalenterin mukainen uusi vuosi oli 7.2. Tsagaan sar = valkoinen kuukausi, ja sillä nimellä kutsutaan tämän uuden vuoden alkamista. Kielikoulussa oli viikon loma ja ennen lomaa pieni Tsagaan sar -juhla ulkomaalaisille opiskelijoille. Koulussahan opiskelee myös mongolialaisia
nuoria lähinnä englanninkieltä ja turismialaa.. Kaikilla naisopettajilla oli jonkinlainen ’deeli’ yllään. Deeliksi kutsutaan kaikkia paikallisista kankaista paikalliseen tyyliin tehtyjä vaatteita. On arki- ja juhladeelejä, sisä- ja ulkokäyttöön deelejä. Kaduilla näkee deelejä jonkin verran sekä miehillä että naisilla, useimmiten tosin vähän iäkkäämmillä.Yksi opettaja esitti perinteisen tanssin. Kiinalaisen kalenterin mukaan vuodet kulkevat 12 vuoden kierrossa ja jokaista kuvaa oma eläin. Täällä on runo, jossa jokaiselle vuodelle eli eläimelle on oma rivinsä. Meille oli etukäteen jaettu yksi rivi kullekin. Nämä sitten esitettiin vuoronperään juhlassa ja myös laulettiin. 
Lopuksi oli perinteistä ruokaa, joka on sekä juhla- että arkiruokaa: italiansalaatin tyyppistä ’pääkaupunkisalaattia’, bootseja eli pieniä lihapullia vehnätaikinanyytissä höyrytettynä, tuoresalaattia ja lämmintä tyrnimarjamehua. Tyrnipensas kasvaa Mongoliassa (olin aina luullut, että se kasvaa vain meren rannalla, koska Suomessa taitaa olla niin!) ja tyrnimehua on saatavana lähes jokaisessa kaupassa, samoin tyrni-vitamiinikarkkeja. Lisäksi tyrniä käytetään ainakin käsivoiteisiin.Yksi neljästä kurssikaverista joutui lähtemään kotiin Koreaan äidin sairauden vuoksi. Samalla hän lopetti, sillä olisi muutenkin palannut kotiin maaliskuun lopussa. Hänen aikomuksensa on palata maahan ehkä ensi vuoden kesällä. Mutta hän oli myös iloinen päästessään pois, koska hänen aikansa täällä on ollut tosi rankkaa – ja eniten omien työtovereiden vuoksi! Toinen kurssikaveri on sitä mieltä, että tämän edellisen pikkuruisessa seurakunnassa seurakunnan johtajan vaimo on luonnehäiriöinen ja siitä johtuivat vaikeudet, joita hyvin viehättävä ja miellyttävä tyttö joutui kokemaan. Lisäksi hän asui ensimmäiset kolme kuukautta ei-uskovien mongolityttöjen kanssa – eikä sekään ollut helppoa korealaiselle kristitylle.
Viime enkuntunnille seurakuntaan tuli neljä, koska oli uuden vuoden juhlan viikko. Heistä kaksi oli pappoja, jotka eivät käy seurakunnassa ja ovat vähän hitaita vieraan kielen kanssa. Joten kerrattiin iloisesti siihen asti opiskeltua. Tällä viikolla ei ollut tuntia matkani takia, ei myöskään ensi viikolla. Saa nähdä, muistavatko tulla seuraavalla.
Viimeisin joulukortti tuli matkan aikana – oli käynyt Thaimaassa, vaikka osoite oli kaikin puolin oikein, samoin yksi Suomesta tullut kirje, jossa oli tietokoneelta tulostettu osoitetarra. Eivätkä nämä olleet edes ensimmäiset sitä kautta tulleet! Miten mahtaa Suomen Posti lajitella tähän ilmansuuntaan lähtevät kirjeet…
Pakkasia pitelee edelleen. Päivä pitenee ja aurinko paistaa, ja jotenkin sitä luulee, että on keväisempää, mutta ei vain ole. Tänään iltapäivällä oli vain -10 C. Toisen villapuseron olen voinut jättää pois untuvatakin alta, mutta hatut ja rukkaset ovat edelleen täysin tarpeen. Zavhanissa (1000 km länteen), jonne lähdetään Sannan kanssa huomenna, voi olla kylmempi, joten on otettava kunnon vaatteet mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti