Vesi tippuu taas katosta...

Viimeksi kirjoittaessani oli sähkökatko. Tätä kirjoittaessani vesi tippuu tip, tip, tip wc:n katosta läpi! Ja odottelen tässä jonkin sortin huoltomiestä. Ensin yläkerrassa ei ollut ketään kotona. Kuulin jatkuvan veden kohinan wc:ssäni. Sitten perheen tytär tuli kotiin, kävi wc:ssään katsomassa samalla kun odotin ovella, teki jotain, jotta veden kohina lakkasi – ja sanoi, ettei heidän wc:n lattialla ole vettä! Katsotaan mitä huoltomies sanoo – jos hän joskus tulee. Sain sellaisen tilattua vuokraemännän tyttären kautta – kuulemma tulevat 10 minuutin kuluttua. Siitä on nyt reilusti yli tunti.

Alkuviikosta olin vähän tekemisissä toimistotyön kanssa. Hetken aikaa, siis viikon verran, työstimme anomusta EU:lle kehitysyhteistyörahan saamiseksi. Minä olin siinä englannin kielen kirjurina. Sitten Suomen toimistosta tuli – onneksi – päätös, että kyseistä projektia ei haeta EU:lta. Toteuttava taho olisi ollut Ulaanbaatarin Naisyhdistys. Byrokratia on aivan liian vaativa meidän toimistomme hyvin vähäisiin resursseihin nähden, sillä se olisi ollut meidän tehtävämme. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöhankkeiden byrokratiakin on vaativa. Siitä on kuitenkin jo kokemusta, sillä tänne on vuosien varrella saatu useampi hanke, tälle vuodellekin yksi.

Seurakunnan toiselle englannintunnille viime tiistaina tuli 15 innokasta opiskelijaa. Melkein nauratti. Juuri niinhän minulle oli sanottu etukäteen: ensin tulee paljon (29 tuli), toiselle kerralle puolet vähemmän, kolmannelle sitäkin vähemmän ja neljännelle ehkä kaksi tai ei ketään! Nyt on mielenkiintoista nähdä, toteutuuko tämän ’ennustuksen’ loppuosakin. Niissä viidessätoista tosin oli lähes 10 jotka eivät ole käyneet seurakunnassa aiemmin. Jospa heistä joku tulisi muihinkin kokoontumisiin…


Kristillisen radiotalon rakentaminen edistyy. Viikko sitten tuli taas Suomesta talkoolaisia rakentamaan ja pian tulee vielä lisää, yhteensä viisi miestä. Näin meillä on suomalaisessa raamattupiirissä maanantai-iltaisin taas enemmän väkeä - ja erilaisia näkökulmia, koska heistä useimmat näyttävät kuuluvan helluntaiseurakuntiin eri puolella Suomea. Radiotalon vihkiäiset ovat toukokuun loppupuolella - toivottavasti valmistuu siihen mennessä!

Eilen ilmat alkoivat lauhtua ja yöllä tuli uusi, hyvin ohut, kerros lunta. Edellisestä samanlaisesta pienestä lumisateesta onkin monta viikkoa. Tänään on ehkä -12 C päivän ylin lämpötila. Antibioottikuuri ei auttanut keuhkoputkentulehdukseen tai johonkin sen tapaiseen. Se ei siis ollut bakteeriperäinen tulehdus. Olen aina ollut ns. perusterve ihminen, joten en ole tottunut viikkokausien puolikuntoisuuteen. Ei tee mieli tehdä mitään ylimääräistä, kaikesta hengästyy. Kuluneella viikolla selvisin kuitenkin joka päivä kielikouluun. Mutta telkkaria tulee katsottua ehkä vähän liikaakin, kun ei oikein muuta jaksa. Tauti alkoi 4 viikkoa sitten. Maanantaina aion mennä korealaisen sairaalan amerikkalaisen lääkärin Dr. Bradleyn tutkittavaksi, on kuulemma hyvä lääkäri.

Tänään ei ole muita kuvia jakoon kuin tämä ’kilkuttelijat’ oransseissa huomioliiveissään. Pienestäkin lumisateesta muodostuu kaduille paikoittain parin kolmen sentin lähes kivikova liukas kerros. Se ei oikeastaan ole jäätä, mutta yhtä liukasta ja yhtä kovaa. Ja sitä sitten ’kilkutellaan’ pois käsipelillä. Keltaiset autot ovat "virallisia" takseja. Kuvassa näkyy myös joitakin kaupunkimaastureita, joita täällä on paljon. Tosin niillä usein ajetaan myös tiettömällä arolla.