Uusin löytö yhdestä kaupasta on valmis mustaherukkamehu. Mustaherukka on yksi suurimmista herkuistani – ja olin tosi onnellinen puolalaisesta mehusta. Se nimittäin maistuu oikeasti mustaherukalle eikä esanssille niin kuin niin monissa muissa maissa. Hassua vaan oli se, että kaupassa oli sitä tasan yksi 3 dl:n pullo – ja toisessakin kaupassa, saksalaisessa, oli vain yksi pullo.
Olen kotoutunut sen verran, että hankin paikallisen markettiketjun bonuskortin. Ketjun nimi on Nomin, joka tuntuu olevan myös sekä miehen että naisen nimi. Sitä varten piti täyttää lomake, olla yksi valokuva, maksaa n. 2 euroa ja esittää vähintään 100 000 tugrukin (n. 60 e) edestä sen kauppaketjun kuitteja. Itse asiassa olisin ottanut kortin jo heti toisella viikolla, mutta silloin niitä ei saanut. Kuulemma itse muovikortit toimittanut etelä-korealainen yritys ei pystynyt toimittamaan kortteja. Ensimmäisestä ostokerrasta bonus näkyi kuitissa, seuraavalla kerralla uuden loppusumman bonus jäi kuittiin ja edellinen bonus vähennettiin suoraan loppusummasta. Kätevää! Alennus on 3% - suoraan kassalla, selvää rahaa.
Makuuhuoneessani on nyt sekä ilmankostutin että ilmanpuhdistin. Edellinen täytetään vedellä ja se syytää ulos kylmää vesihöyryä. Ilma on todella niin kuivaa, että yön aikana sekä sieraimet että kurkku kuivuvat korpuksi ilman lisättyä kosteutta. Jälkimmäinen hurisee – ja varmaan puhdistaa ilmaa! Sain lainaksi Suomeen lähteneeltä Joelilta ja hän oli sitä mieltä, että joulukuun puolivälissä sitä kannattaa alkaa käyttää pahimman lämmityskauden ajan. Jurtista nouseva lämmityssavu kun tunkeutuu asuntoonkin, vaikka en avaa ikkunoita lainkaan. Niistä tulee ilmaa läpi riittävästi muutenkin.
Muutama päivä sitten menivät taas sähköt yllättäen kymmenen jälkeen illalla. Sen jälkeen päätin sijoittaa joka huoneeseen pysyvästi taskulampun paikkaan, josta heti löydän sen – säkkipimeässä. Sillä kertaa katko kesti vain 15 minuuttia – ja sen ajan juuri etsin lamppuja ja tulitikkuja ja sytyttelin kynttilöitä.
Kielikoulussa on tullut vastaan erilainen tapa katsoa kuvia. Mikä on oikea ja mikä vasen? Kuvassa on olohuone jonka takaseinällä ovi. Oven vasemmalla puolella on sähkökatkaisija ja oikealla puolella sateenvarjo. Meidän mielestämme. Mutta mongolialaiselle sähkökatkaisija onkin oven oikealla puolella ja sateenvarjo vasemmalla, koska hän ajattelee tilannetta ovesta tulijan kannalta. Samalla tavalla pitää kuvailla kaikkien muiden kalusteiden sijainti. Jos kuvassa sohvan vieressä on pöytä, se on sillä puolella, missä se on sohvalla istujasta katsottuna – ei kuvan katsojan suunnasta!
Jurttalasten lapsuus on kovin erilainen kuin jossain muualla. Jos jurtassa on lapsia, heidän vastuullaan yleensä on veden hakeminen. Tämä vedenhakupiste on ehkä 500 metrin päässä asunnoltani yhden pääkadun varrella. Joka päivä pakkasessa jään päällä valuvan veden johdosta jää paksunee ja leviää jalkakäytävälle ja ajoradallekin. Tonkat lastataan 2-pyöräisille kärryille ja vedetään kotiin – joka päivä. (Klikkaamalla kuvia näet ne suurempana.)
Olen aiemmin näyttänyt kuvia talostani toiselta puolelta. Tässä on kuva toiselta puolelta, siis tuo sininen talo taustalla – ja kapea kulkuväylä, jota myöten kuljen toimiston ja keskustan suuntaan. Tämä jätteiden heittäminen erilaisille kujille ja nurkkien taakse herättää aina kysymyksen: kuka ja miksi?
Olen kotoutunut sen verran, että hankin paikallisen markettiketjun bonuskortin. Ketjun nimi on Nomin, joka tuntuu olevan myös sekä miehen että naisen nimi. Sitä varten piti täyttää lomake, olla yksi valokuva, maksaa n. 2 euroa ja esittää vähintään 100 000 tugrukin (n. 60 e) edestä sen kauppaketjun kuitteja. Itse asiassa olisin ottanut kortin jo heti toisella viikolla, mutta silloin niitä ei saanut. Kuulemma itse muovikortit toimittanut etelä-korealainen yritys ei pystynyt toimittamaan kortteja. Ensimmäisestä ostokerrasta bonus näkyi kuitissa, seuraavalla kerralla uuden loppusumman bonus jäi kuittiin ja edellinen bonus vähennettiin suoraan loppusummasta. Kätevää! Alennus on 3% - suoraan kassalla, selvää rahaa.
Makuuhuoneessani on nyt sekä ilmankostutin että ilmanpuhdistin. Edellinen täytetään vedellä ja se syytää ulos kylmää vesihöyryä. Ilma on todella niin kuivaa, että yön aikana sekä sieraimet että kurkku kuivuvat korpuksi ilman lisättyä kosteutta. Jälkimmäinen hurisee – ja varmaan puhdistaa ilmaa! Sain lainaksi Suomeen lähteneeltä Joelilta ja hän oli sitä mieltä, että joulukuun puolivälissä sitä kannattaa alkaa käyttää pahimman lämmityskauden ajan. Jurtista nouseva lämmityssavu kun tunkeutuu asuntoonkin, vaikka en avaa ikkunoita lainkaan. Niistä tulee ilmaa läpi riittävästi muutenkin.
Muutama päivä sitten menivät taas sähköt yllättäen kymmenen jälkeen illalla. Sen jälkeen päätin sijoittaa joka huoneeseen pysyvästi taskulampun paikkaan, josta heti löydän sen – säkkipimeässä. Sillä kertaa katko kesti vain 15 minuuttia – ja sen ajan juuri etsin lamppuja ja tulitikkuja ja sytyttelin kynttilöitä.
Kielikoulussa on tullut vastaan erilainen tapa katsoa kuvia. Mikä on oikea ja mikä vasen? Kuvassa on olohuone jonka takaseinällä ovi. Oven vasemmalla puolella on sähkökatkaisija ja oikealla puolella sateenvarjo. Meidän mielestämme. Mutta mongolialaiselle sähkökatkaisija onkin oven oikealla puolella ja sateenvarjo vasemmalla, koska hän ajattelee tilannetta ovesta tulijan kannalta. Samalla tavalla pitää kuvailla kaikkien muiden kalusteiden sijainti. Jos kuvassa sohvan vieressä on pöytä, se on sillä puolella, missä se on sohvalla istujasta katsottuna – ei kuvan katsojan suunnasta!
Jurttalasten lapsuus on kovin erilainen kuin jossain muualla. Jos jurtassa on lapsia, heidän vastuullaan yleensä on veden hakeminen. Tämä vedenhakupiste on ehkä 500 metrin päässä asunnoltani yhden pääkadun varrella. Joka päivä pakkasessa jään päällä valuvan veden johdosta jää paksunee ja leviää jalkakäytävälle ja ajoradallekin. Tonkat lastataan 2-pyöräisille kärryille ja vedetään kotiin – joka päivä. (Klikkaamalla kuvia näet ne suurempana.)
Olen aiemmin näyttänyt kuvia talostani toiselta puolelta. Tässä on kuva toiselta puolelta, siis tuo sininen talo taustalla – ja kapea kulkuväylä, jota myöten kuljen toimiston ja keskustan suuntaan. Tämä jätteiden heittäminen erilaisille kujille ja nurkkien taakse herättää aina kysymyksen: kuka ja miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti