Uusi ystävä

Siellä teillä taitaa olla pyhäinpäivä – meillä tavallinen lauantai. Osallistuin ensimmäistä kertaa ulkomaalaisten ryhmän kanssa iltapäivän ulkoiluretkeen. Sellainen on joka lauantai klo 14.30. Lähdetään vuokratulla pikkubussilla johonkin vähän kaupungin ulkopuolelle, kävellään tunti ja sen päälle syödään sämpylät ja juodaan jotain kylmää. Jokainen maksaa 3 euroa matkasta ja eväistä. Meitä oli tänään 14, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Edustettuina olivat Japani, Sveitsi, Saksa, Englanti, USA, Australia, yksi mongolialainen – ja kolme suomalaista. Sekä kaksi koiraa. Oli tosi virkistävää päästä kaupungin ulkopuolelle ja pitempäänkin olisi voinut olla. Tässä kuva, josta ehkä näkyy myös kaupungin yllä roikkuva saastepilvi, jota tosin ei tule täällä kaupungissa huomanneeksi.

Tutustuin retkellä Khajidiin, ainoaan mongolialaiseen. Hän on 56-vuotias aikoja sitten eronnut rouva. Kolme lasta ja kaksi lastenlasta ovat kaikki USA:ssa. Siellä hänkin tulee viettämään koko kevään. Mongolit eivät kuulema juuri harrasta retkeilyä ja vuorilla kävelemistä. Niinpä hänen on vaikea saada seuraa maanmiehistään, joten tämä ulkomaalaisten ryhmä sopii hyvin. Hän asuu alle kilometrin päässä minusta. Meillä synkkasi niin hyvin, että hän kutsui saman tien minut kotiinsa pelaamaan. Totesimme nimittäin, että pidämme molemmat erilaisista peleistä. Tässä tapauksessa pelasimme tavallisilla pelikorteilla Rummya, kohtuullisen yksinkertaista numeropeliä joka on aika lähellä minulle tutumpaa numerolaatoilla pelattavaa Rummykubia. Voitin kaikki muut kierrokset paitsi sen ratkaisevan viimeisen! Ja hän kun oli ehtinyt kehua, että hän voittaa yleensä aina.

En tiedä mistä hän on saanut virikkeitä käydä joogassa ja opiskella hinduismin kirjoituksia. Mutta ystävätär on myös värvännyt hänet tällä viikolla johonkin kristilliseltä kuulostavaan seurakuntaan amerikkalaisten vetäjien tulkiksi. Toivottavasti se ei ole joku ei-kristillisistä lahkoista, joka käyttää raamatun näköistä kirjaa. Ne kaksi varsinaistahan ovat Suomessakin tuttuja. Kerroin, että hyvä keino tarkistaa asia on Joh. 3:16. Hän pyysi minua kirjoittamaan sen englanniksi, jotta hän voisi katsoa huomenna sen paikan raamatuista, löytyykö jae samansisältöisenä. Jos ei löydy, herää epäilys, mistä onkaan kysymys. Hän on myös saanut paljon new age –tyyppisiä vaikutteita jostain. Ei varmaan liene ollenkaan epätavallinen tapaus täällä. Kuluneiden 16 avoimuuden vuoden aikana tänne ovat tulleet kaikki mahdolliset virtaukset – ja ihmiset ovat olleet avoimia kaikelle uudelle. Olen tosi iloinen uudesta – ja vieläpä paikallisesta ja suunnilleen samanikäisestä – ystävästä.

Sähkökatkot tulevat täällä – niin kuin tietysti asiaan kuuluu – aina hyvin yllättäen. Pari päivää sitten olin juuri pessyt tukkani n klo 11.30 vähän ennen kielikouluun lähtöä. Juuri kun väänsin hanan kiinni, sammuivat valot. Silloin oli todellinen pakkaspäivä enkä voinut lähteä liikkeelle märän tukan kanssa. Kuivattelin siis kotona ja tein kielitehtäviä samalla. Kun olin valmis lähtemään (tunnin myöhässä), muistin, että kylppärin valohan on päällä. Ojensin käteni katkaisijalle – ja silloin tulivat sähköt takaisin!

Paikallinen työtoveri on selvitellyt laajakaista-asiaa. Täällä on kuulemma niin kova kysyntä laajakaistasta, että palveluntarjoajan laitteiden kapasiteetti ei riitä. Joten hänelle sanottiin, että joulun jälkeen kannattaa kysyä uudelleen. Muuhunhan tämä hidas puhelinlinja kohtuudella riittääkin, mutta ei kovin hyvin skypessä puhumiseen – webbikameran kuvansiirrosta nyt puhumattakaan. Ylen radiouutisten kuuntelu sujuu melko hyvin, tv-uutisten katselu on niin katkonaista ja siksi hidasta, että siinä menee hermot.

En tiedä, missä Ulaanbaatarin säähavaintoasema sijaitsee – täällä laaksossa vai jossain ylempänä, mutta se näyttää ennustavan joka yöksi nykyään vähintään -17 C tai jopa -25 C ja päiviksi -1 - +3 C. Luin Wikipediasta, että UB on maailman kylmin valtiollinen pääkaupunki! Vaikka me ollaan leveysasteissa noin 1380 km etelämpänä kuin Helsinki! Mutta ollaan myös 1350 m merenpinnan yläpuolella – ja lähimmälle merelle – joka lauhduttaisi vähän – on noin 1600 km. Eikä sillä merellä ole Golf-virtaa, jonka varassa Suomen leveysasteilla elämä sujuu oikein mukavasti.

Laitapa kommenttia, mistä haluaisit näissä blogikirjoituksissa lukea.


Tässä vielä kuva kävelyretken maastosta.