Luulin ehtiväni kirjoittaa vähän pikemmin, mutta näin vain on aika mennyt kaikessa touhussa. Joudun edelleen tulemaan nettipaikkaan, mikä hieman rajoittaa netin käyttöä ja viesteihinkin vastaamista. Lähettäkää silti postia – se on suuri ilo! Yritän vastata kaikille, vaikka vähän viiveelläkin.
Ne kesäkuussa pakatut laatikot tulivat vihdoin kotiin keskiviikkona. Kun kontti oli lähtenyt heinäkuun puolivälin jälkeen, oli sen ensimmäinen viivytys tapahtunut Saksassa. Kuulin täällä kontin Suomessa lähettäneeltä ja täällä vastaanottaneelta Eerolta, että Saksan tulli ei ollut uskonut kontin papereita. Eli että siinä oli sitä, mitä papereissa sanottiin (radiotalon rakennustarvikkeita, suurkeittiökoneita, luistimia, henkilökohtaisia tavaroita)! Olivat kuvanneet sen (kontitkin kai voi läpivalaista) ja uskoivat – mutta siinä välissä oli laiva lähtenyt, johon sen piti mennä ja viikko vierähti seuraavaa odotellessa. Tavarat tosiaan kiersivät laivoilla lähes maailman ympäri.
Täällä on (ainakin tässä minun alueellani) yllättävän usein sähkökatkoja. Ja vielä hyvin paikallisia, vaikuttavat tähän taloon ja pariin muuhun vieressä, mutta ikkunasta näkyy sähköt lähes kaikkialla muualla. Isossa naapuritalossakin ne menevät vain yhdestä osiosta – keskeltä taloa! Kahdella ensimmäisellä kerralla rapussa paloivat silti valot ja hissit toimivat. Kolmannella kerralla – kun piti kantaa laatikoita – eivät toimineet hissitkään! Onneksi minun laatikoitani piti kantaa vain neljänteen, mutta Hannan yhdeksänteen kerrokseen. 45 min. sen jälkeen sähköt palasivat.
Niin, tässä on kuva talosta, jossa Hannan kanssa asumme. Jos lasket keskimmäisen sinisen osan oikealta puolelta kolmannen kokonaisen parvekkeen alhaalta päin, näet minun parvekkeeni. Kontit peittävät alimman parvekkeen. Talo näyttää toiselta puolta vähän siistimmältä.
Ne kesäkuussa pakatut laatikot tulivat vihdoin kotiin keskiviikkona. Kun kontti oli lähtenyt heinäkuun puolivälin jälkeen, oli sen ensimmäinen viivytys tapahtunut Saksassa. Kuulin täällä kontin Suomessa lähettäneeltä ja täällä vastaanottaneelta Eerolta, että Saksan tulli ei ollut uskonut kontin papereita. Eli että siinä oli sitä, mitä papereissa sanottiin (radiotalon rakennustarvikkeita, suurkeittiökoneita, luistimia, henkilökohtaisia tavaroita)! Olivat kuvanneet sen (kontitkin kai voi läpivalaista) ja uskoivat – mutta siinä välissä oli laiva lähtenyt, johon sen piti mennä ja viikko vierähti seuraavaa odotellessa. Tavarat tosiaan kiersivät laivoilla lähes maailman ympäri.
Täällä on (ainakin tässä minun alueellani) yllättävän usein sähkökatkoja. Ja vielä hyvin paikallisia, vaikuttavat tähän taloon ja pariin muuhun vieressä, mutta ikkunasta näkyy sähköt lähes kaikkialla muualla. Isossa naapuritalossakin ne menevät vain yhdestä osiosta – keskeltä taloa! Kahdella ensimmäisellä kerralla rapussa paloivat silti valot ja hissit toimivat. Kolmannella kerralla – kun piti kantaa laatikoita – eivät toimineet hissitkään! Onneksi minun laatikoitani piti kantaa vain neljänteen, mutta Hannan yhdeksänteen kerrokseen. 45 min. sen jälkeen sähköt palasivat.
Niin, tässä on kuva talosta, jossa Hannan kanssa asumme. Jos lasket keskimmäisen sinisen osan oikealta puolelta kolmannen kokonaisen parvekkeen alhaalta päin, näet minun parvekkeeni. Kontit peittävät alimman parvekkeen. Talo näyttää toiselta puolta vähän siistimmältä. Ja alla maisema ikkunastani itään. Matalat rakennukset ovat autotalleja, osittain autotalleina on niitä valtamerikontteja. 
Lapset rakastavat niiden katoille kiipeilyä. (Klikkaamalla kuvaa näet sen suuremmassa koossa.)
Kielikoulu on alkanut hyvin, ensimmäiset 2 viikkoa ovat ns. survival course. Kirjoitan siitä lisää ystäväkirjeessä – jotta ne teistä, jotka saavat myös kirjeet, eivät joutuisi lukemaan moneen kertaan samoja juttuja. Ja ne, jotka eivät saa kirjeitä, voivat halutessaan tiedustella sitä asiaa minulta (aasian_auringossa@hotmail.com – huomaa, että blogiosoitteessa on tavuviiva, meilissä alaviiva aasian jälkeen)
Päivät menevät kielikoulussa (tällä ja ensi viikolla klo 9-12.30, sitten iltapäivisin) ja hankintoja tehdessä pitkin kaupunkia. Suomesta poikkeava hankinta on esim. tukeva kirkas muovi, jolla peitetään kaikki pöytäpinnat. Saastepölyn määrä (vaikkei ikkunoita avaisi ikinä) on aivan käsittämätön. Ei tee mieli pitää pöytäliinoja sellaisenaan pöydällä. Muovia on myynnissä metritavarana eri levyisenä ja monen eri paksuisena. Tukeva kunnolla pöydällä suorana pysyvä muovi, joka muuten leikataankin pöydän pinnan mittoihin, maksaa 60 cm:n levyisenä 2-2,5 e/metri. Itse asiassa se on halvempi ratkaisu kuin vaikkapa lasi, joka hienosti ajaisi saman asian. Tällaiset asiat ostetaan valtavalta torilta, josta ostin tänään myös ruokailuvälineet, neljän hengen setin + 6 teelusikkaa (siis irtomyynnistä), maksoi n. 3,7 euroa. Silityslaudasta tosin sain pulittaa 18000 tugrukia eli vajaat 11 euroa, mikä oli minusta paljon täällä.
Eilen vietimme maalta tänne tulleiden työkavereiden kanssa mukavan lounashetken täällä pääkaupungissa 20 vuotta asuneen 50v. Irjan kotona. Hän on aikanaan ollut ensimmäinen ulkomaalainen, joka on mennyt lakikirjan kanssa tekemään asuntokauppoja, koska kukaan ulkomaalainen ei sitä ennen ollut ostanut täältä asuntoa. Ei hän sitä tietysti heti maahan tultuaan voinut tehdä, vaan useamman vuoden jälkeen, mutta nyt tuo asunto on nopeasti kehittyvän keskustan keskustassa.
Tässä minun asunnossani muuten on sellainenkin (minulle) ylellisyys kuin televisio. Siinä on ehkä n. 50 eri kanavaa, kaukaisimpina Italian RAI International ja Saksan Deutsche Welle, ja tietysti BBC World. Täältä lähempää on Australia Network, joku intialainen kanava, Bloomberg (tämän maailmankolkan talousuutisten kanava), monta kiinalaista (myös englanninkielinen), monta venäläistä, useita mongolialaisia, ja voi olla muitakin – mistä niistä kaikista kielistä tietää! Englantia kuulee kuudelta: BBC, Australia, Bloomberg, National Geographic ja VOA:n joku historiakanava sekä se Kiinan yksi. Kaikilla muilla elokuvat muuten on puhuttu päälle, ja aika alkeellisesti. Sama ääni saattaa puhua päälle kaikkien henkilöiden vuorosanat!
Elän toivossa, että maanantaina saisin ainakin asunnon puhelinjohdon liittimen korjauksen hoidettua (yksi paikallinen työkaveri tulee myös kasaamaan kirjahyllyn ja kiinnittämään uuden pikkuhellani seinään), ja sitä myöten saisin ostettua internet-aikaa (vastaava kuin puhelimissa prepaid-liittymät) netin käyttämiseen kotoa. Silloin saan myös järjestön varastokontista vaatekaapin. Tämän asunnon omistaja kun on lukinnut kaikki paitsi yhden komeron, joten kaikki roikkuvat vaatteeni ovat eteisen huterassa irtonaulakossa.
Hyvää viikonloppua, palaan blogiin ensi viikolla. Sääennuste huomiselle (Australian television mukaan) yön alin -2, päivän ylin +10 C.
Lapset rakastavat niiden katoille kiipeilyä. (Klikkaamalla kuvaa näet sen suuremmassa koossa.)Kielikoulu on alkanut hyvin, ensimmäiset 2 viikkoa ovat ns. survival course. Kirjoitan siitä lisää ystäväkirjeessä – jotta ne teistä, jotka saavat myös kirjeet, eivät joutuisi lukemaan moneen kertaan samoja juttuja. Ja ne, jotka eivät saa kirjeitä, voivat halutessaan tiedustella sitä asiaa minulta (aasian_auringossa@hotmail.com – huomaa, että blogiosoitteessa on tavuviiva, meilissä alaviiva aasian jälkeen)
Päivät menevät kielikoulussa (tällä ja ensi viikolla klo 9-12.30, sitten iltapäivisin) ja hankintoja tehdessä pitkin kaupunkia. Suomesta poikkeava hankinta on esim. tukeva kirkas muovi, jolla peitetään kaikki pöytäpinnat. Saastepölyn määrä (vaikkei ikkunoita avaisi ikinä) on aivan käsittämätön. Ei tee mieli pitää pöytäliinoja sellaisenaan pöydällä. Muovia on myynnissä metritavarana eri levyisenä ja monen eri paksuisena. Tukeva kunnolla pöydällä suorana pysyvä muovi, joka muuten leikataankin pöydän pinnan mittoihin, maksaa 60 cm:n levyisenä 2-2,5 e/metri. Itse asiassa se on halvempi ratkaisu kuin vaikkapa lasi, joka hienosti ajaisi saman asian. Tällaiset asiat ostetaan valtavalta torilta, josta ostin tänään myös ruokailuvälineet, neljän hengen setin + 6 teelusikkaa (siis irtomyynnistä), maksoi n. 3,7 euroa. Silityslaudasta tosin sain pulittaa 18000 tugrukia eli vajaat 11 euroa, mikä oli minusta paljon täällä.
Eilen vietimme maalta tänne tulleiden työkavereiden kanssa mukavan lounashetken täällä pääkaupungissa 20 vuotta asuneen 50v. Irjan kotona. Hän on aikanaan ollut ensimmäinen ulkomaalainen, joka on mennyt lakikirjan kanssa tekemään asuntokauppoja, koska kukaan ulkomaalainen ei sitä ennen ollut ostanut täältä asuntoa. Ei hän sitä tietysti heti maahan tultuaan voinut tehdä, vaan useamman vuoden jälkeen, mutta nyt tuo asunto on nopeasti kehittyvän keskustan keskustassa.
Tässä minun asunnossani muuten on sellainenkin (minulle) ylellisyys kuin televisio. Siinä on ehkä n. 50 eri kanavaa, kaukaisimpina Italian RAI International ja Saksan Deutsche Welle, ja tietysti BBC World. Täältä lähempää on Australia Network, joku intialainen kanava, Bloomberg (tämän maailmankolkan talousuutisten kanava), monta kiinalaista (myös englanninkielinen), monta venäläistä, useita mongolialaisia, ja voi olla muitakin – mistä niistä kaikista kielistä tietää! Englantia kuulee kuudelta: BBC, Australia, Bloomberg, National Geographic ja VOA:n joku historiakanava sekä se Kiinan yksi. Kaikilla muilla elokuvat muuten on puhuttu päälle, ja aika alkeellisesti. Sama ääni saattaa puhua päälle kaikkien henkilöiden vuorosanat!
Elän toivossa, että maanantaina saisin ainakin asunnon puhelinjohdon liittimen korjauksen hoidettua (yksi paikallinen työkaveri tulee myös kasaamaan kirjahyllyn ja kiinnittämään uuden pikkuhellani seinään), ja sitä myöten saisin ostettua internet-aikaa (vastaava kuin puhelimissa prepaid-liittymät) netin käyttämiseen kotoa. Silloin saan myös järjestön varastokontista vaatekaapin. Tämän asunnon omistaja kun on lukinnut kaikki paitsi yhden komeron, joten kaikki roikkuvat vaatteeni ovat eteisen huterassa irtonaulakossa.
Hyvää viikonloppua, palaan blogiin ensi viikolla. Sääennuste huomiselle (Australian television mukaan) yön alin -2, päivän ylin +10 C.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti