Blogi alkaa - oli vähän vaikeuksia!

Olipas tämä nyt hankalaa! Yritän nyt kolmatta kertaa siirtää tänne tekstiä, joka on kirjoitetu jo viime perjantaina 12.10. Sähläsin blogieni (uuden ja vanhan ja engl.kielisen) kanssa ja niiden kirjautumisten ja salasanojen kanssa niin pahasti, etten muutamaan päivään tajunnut tämän uuden salasanaa! Pahoitteluni kaikille, jotka ovat yrittäneet päästä lukemaan jotain! Seuraava teksti on siis jo perjantailta. Yritän laittaa tuoreempaa tekstiä tiistai-iltana kunhan olemme palanneet yhteisestä virkistyspäivästä. Tämän osion skandimerkit sain sillä, että kopioin ä:n muistitikulta toisesta dokumentista ja liitän sen joka kohtaan mihin tarvitsee. Mutta en jaksa muuttaa enää noita allaolevia. Kello on 22:24, tämä nettipaikka on auki 9-24. Olin aamupäivän kielikoulussa, sieltä suoraan Hannan ja Marian kanssa valtavalle torille ostamaan kaikkea tarpeellista ja pienen tauon jälkeen suomalaiseen raamattupiiriin Joelin luo, josta matkalla kotiin poikkesin tänne koneelle.
---------
12.10.07
Terveisia Mongoliasta!

Taas on kaytossa nettipaikka, jossa ei ole skandimerkkeja. Nettipaikkoja on valtavasti, tama on 100 m paassa kotoa. Saan nettiyhteyden kotiin toivonmukaan ensi viikolla. Saisin hetikin, mutta vuokraemannan puhelimen liitin on rikki ja korjattu jollain ruskealla tokotilla. En uskalla tunkea sita tokotteineen ihkauuteen tyonantajan tietokoneeseen. Kunhan saan tekstit kirjoitettua kotona, nakyvat niissa taas skanditkin. Tama nettiyhteys maksaa 600 tugrukia eli noin 0,30 e/tunti.

Matka meni hyvin, jalkimmaisella lennolla Moskovasta Ulaanbaatariin oli puolityhjaa ja sain levittaytya kolmelle istuimelle nukkumaan. Perilla oli kivan kipakka pakkanen – untuvatakille tuli kayttoa heti lentokentan ovelta. Tosin viela keskiviikkona iltapaivan lampotila nousi lahes 15 asteeseen, mutta ei enaa torstaina eika tanaan.

Asunto on parempi kuin olin uskaltanut odottaa. Olemme samassa rakennuksessa Hannan kanssa, han 9. kerroksessa ja mina toisessa rapussa 4. kerroksessa. Asunnon omistaja on nainen, joka asuu Amerikassa, ja sopimus on hoidettu hanen aitinsa ja sisarensa kanssa. Sen nakee asunnosta; eteisen ja makuuhuoneen tapetit ovat lahes valkoiset ja erittain tyylikkaat, olohuoneen myos, harmaalla pohjalla hillittyja vaaleanpunaisia kukkia.Kaiken lian ja saastan keskella saa edes heratessaan makuuhuoneessaan katsoa valkoiseen kattoon ja kauniisiin seiniin. Seka wc etta kylpyhuone on kaakeloitu lahes valkoisilla kaakeleilla – siis siistia ja valoisaa. Keittiossa tosin on voimakkaan turkoosit kaapistot, mutta kylla niita kestaa!

Polya taalla riittaa. Suurinta osaa kulkualueista ei ole paallystetty millaan. Ne ovat hiekkaa ja kivea ja roskaa. Kenkia pitaa putsata jatkuvasti.

Halvin ruoka, jos menee syomaan “ulos”, on hushuur eli vahan itasuomalaisen lortsyn tapainen mutta pienempi piirakka, jossa on joko lihaa, kaalia tai perunamuusia. Hinta 200 tugrukia eli n 0,12 e/kpl. Niita voi tilata lautaselleen haluamansa maaran, minulle riittaa kaksi kaaliversiota.

Metsastimme Hannan kanssa eilen juustoa. Viela kaksi vuotta sitten taalla kaydessani kaupoissa oli jonkinlainen valikoima juustoja. Nyt on vain yhta laatua (45%) ja melkoinen valikoima Aamupalan tapaisia muoviin kaarittyja sulatejuustoviipaleita. Ulotimme retkemme suureen korealaiseen kauppakeskukseen. Sen vieressa, siis aivan lahella oli, aidattu jurttatontti, jonka kulmassa kolme vasikkaa tonki roskakasaa ja pahvilaatikoita.

Aikani netissa loppuu. Palataan taas asiaan. Ylipaataan hyvin menee ja – aurinko todella paistaa joka paiva!